Helmi ja Kuu

Helmikuun lopun selkeinä iltoina Venus ja Kuu tarjosivat iltataivaalla harvinaisen kaunista katseltavaa. Neljän illan aikana Kuu kulki Venuksen alapuolelta ja kasvoi hiljalleen, ihan kuten sen tietysti pitikin. Suomessa vaan neljänkin illan selkeät jaksot tuppaavat olemaan poikkeuksellisia, joten tuolloin oli hyvä tilaisuus seurata Kuun vaiheen kasvua, ja Kuun liikettäVenuksen suhteen.

Kuu 26.–29.2.2020 Äänekoskella Nikon Coolpix P900:lla kuvattuna ja kevyehkösti GIMPattuna (sama pätee kaikkiin seuraaviinkin kuviin). Tätä eikä vallankaan seuraavia kuvia ei paljon kannata suurempana katsella, koska kuvanlaatu ei sitä oikein salli. Kuva: T. Öhman.

Kuu ja Venus olivat 26.2.2020 vielä varsin kaukana
toisistaan. Kuva: T. Öhman.

Kuten jokainen Kuuta kiikarilla tai kaukoputkella useammin kuin yhden kerran katsonut tietää, vaikuttavat valaistusolosuhteet – eli kuunpinnan kohteiden varjojen pituus ja suunta – ratkaisevasti siihen millä tavoin kohteet näkyvät. Kaukoputkella havaitessa yön ja päivän raja etenee sellaista haipakkaa, että kohteiden ulkonäkö muuttuu selvästi jo tunnin aikana.

Kaikkein laakeimmat kohteet, kuten vaikkapa vulkaaniset doomit, vaativat hyvin loivan valaistuksen näkyäkseen mitenkään. Meriä halkovat harjanteet taas näkyvät hieman doomeja pystymmälläkin valolla.

Pinnan kirkkaus- ja koostumuserot puolestaan erottuvat parhaiten, kun täydenkuun aikaan ei varjoja pinnalle lankea lainkaan. Nuorten kraatterien kirkkaat säteet ja tummat, tuliperäisen tuhkan peittämät pyroklastiset alueet ovat tällaisista eroista helpoimmin havaittavia esimerkkejä (jos ilmeisin, eli merien ja ylänköjen ero unohdetaan). Valtaosa Kuun kohteista on parhaiten nähtävissä näiden ääripäiden välillä. 

Alla oleva suunnilleen samaa aluetta Mare Crisiumin ympäristössä noin vuorokauden välein kuvaava sarja antaa kohtalaisen selkeän kuvan valaistuksen vaikutuksista. Meren itärannan kukkulat erottuvat parina esimmäisenä iltana hyvin, mutta ovat kolmantena jo kadonneet. Crisiumin pohjoispuolella oleva Cleomedes näkyy parhaiten toisena iltana, mutta on neljäntenä jo melko vaatimattoman oloinen. Länsipuolella taas vinon törmäyksen synnyttämän Procluksen säteet erottuvat lähempänä kraatteria jo kolmantena iltana, mutta etäisemmät säteet näkyvät vasta neljäntenä iltana, kun Aurinko Crisiumin yllä on noussut korkeammalle.

Mare Crisium ympäristöineen
26.-29.2.2020.
Valon tulokulma vaikuttaa
ratkaisevasti siihen, millaiset
yksityiskohdat
näkyvät.
Kuvat: T. Öhman.

Yksittäisen, varsinkin Suomen kaltaisessa erittäin pilvisessä paikassa asuvan kuuhavaitsijan näkökulmasta täysin samaa valaistusolosuhdetta ei käytännössä pääse Kuun pinnalta kahta kertaa havaitsemaan. Siksi Kuuta kannattaa havaita aina kun mahdollista on. Joka kerta sieltä nimittäin näkee jotain, mihin ei ole koskaan ennen tullut kiinnittäneeksi huomiota.

Kuu ja Venus olivat 27.2.2020 riittävän lähellä toisiaan muodostaakseen iltataivaalle oikein nätin kaksikon.
Kuva: T. Öhman.