Joskus vain sattuu käymään hirvittävän hyvä mäihä. Kuten
viime tiistaina, ollessani palaamassa Amsterdamista Houstoniin. Olen ennenkin
ihastellut lentokoneesta Labradorin niemimaan maisemia, ja etenkin sitä, kuinka
hyvin erilaiset geologiset rakenteet näkyvät, mutta nyt oli tarjolla jotain
omasta mielestäni poikkeuksellisen hienoa. Mistastinin törmäyskraatteri
nimittäin näkyi oikein mainiosti ikkunastani.
Mistastin (55°53’N; 63°18’W), tai Kamestastin, kuten
paikalliset sitä kutsuvat, on läpimitaltaan noin 28 km ja iältään vain noin 36
miljoonaa vuotta (tosin uunituoreet tulokset viittaavat hieman nuorempaan noin
32.7 Ma:n ikään), ja se on esimerkiksi useimpiin Suomen törmäyskraattereihin
verrattuna kohtalaisen hyvin säilynyt. Niinpä sitä on tutkittu jo 1960-luvun
lopulta lähtien, ja viime vuosina Mistastinilla on tehty myös uusia
kenttätutkimuksia. Yksi syy uudelleenheränneeseen mielenkiintoon Mistastinia
kohtaan piilee siinä, että noin 1350:n miljoonan vuoden ikäinen kohdekallioperä
koostuu melko suurelta osin anortosiitista, eli samasta kivilajista, josta Kuun
ylänköalueet ovat muodostuneet. Mistastinin anortosiittisia
impaktiitteja voidaankin pitää hyvänä vertailukohtana Kuun kiville, ja kanadalaisen
University of Western Ontarion Centre for Planetary Science and Exploration on viime vuosina
paitsi järjestänyt Mistastinilla kenttätutkimuksia, myös harjoitellut siellä tulevien
kuulentojen kenttätyövaiheita.
Mistastin on yksi fotogeenisimmistä kraattereista, sillä
Discovery Hillin törmäyssulakiviseinämässä on nähtävissä kaunis pylväsmäinen rakoilu, aivan kuin tavallisemmissa vulkaanisissa kivissä, ja kuva siitä löytyy
melkein jokaisesta kraattereita käsittelevästä yleiskatsauksesta. Oheiset kuvat
eivät toki vedä vertoja matalammalta otetuille viistokuville Mistastinista,
mutta jonkinlaisen käsityksen kraatterista ne kuitenkin antavat.
Mistastinin törmäyskraatteri Labradorin niemimaalla, nähtynä 26.2.2013 KLM:n lennolla 661 Amsterdamista Houstoniin. Kuva: T. Öhman |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti