Virtual Moon Atlas 6.0 – kuuhullun paras kaveri

Jo useiden vuosien ajan moneen tarkoitukseen paras Kuun kartta ei ole ollut mikään perinteisistä kalliihkoista kartastoista, vaan ilmainen ohjelma. Nyt Virtual Moon Atlas (VMA) -ohjelmistosta on ilmestynyt sen uusin versio 6.0, joka on samalla kymmenvuotisjuhlajulkaisu. Uusin versio onkin juhlimisen arvoinen, sillä ranskalaiset tähtitieteen harrastajat Christian Legrand ja Patrick Chevalley ovat tehneet jälleen erinomaisen hienoa työtä.

Muutaman viikon käyttökokemuksen perusteella parasta uudessa versiossa ovat uudet karttapohjat. VMA6:een on saatu jo aiemmista versioista tuttujen Lunar Orbiterin ja Clementinen kuvamosaiikkien, sekä USGS:n piirrospohjien lisäksi Lunar Reconnaissance Orbiterin Wide Angle Cameran (LRO WAC) mosaiikki, jonka erotuskyky on 100 m/pikseli, sekä Chang’e 2-luotaimen mosaiikki peräti 50 m/pikseli erotuskyvyllä. Näistä LRO WAC on useimpiin tarkoituksiin käyttökelpoisempi viistosta tulevan valaistuksensa ansiosta, Chang’en soveltuessa lähinnä pinnan koostumuksesta ja iästä johtuvien kirkkauserojen tutkimiseen, kuten vaikkapa kraattereiden säteiden seurailemiseen. Napa-alueiden aina matalalla tulevassa valossa Chang’e 2 on toki paremman erotuskykynsä puolesta LRO WAC:a soveliaampi myös pinnanmuotojen erottamiseen.

Mare Nectariksen luoteisosissa olevat noin satakilometrinen Theophilus ja noin 28 km:n läpimittainen Mädler Lunar Reconnaissance Orbiterin Wide Angle Cameran ja Chang'e 2:n näkemänä. Kuvakaappaukset Virtual Moon Atlaksesta. 

Modernien karttapohjien lisäksi itseäni viehättävät myös neljän vanhan kartan sisällyttäminen ohjelman valikoimiin. Tarjolla ovat Langrenuksen (1645), Heveliuksen (1647), Cassinin (1679) ja Mayerin (1791; vasemmalla näkymä Mare Nectarikseen, jota kannattaa verrata alempana oleviin kuviin samasta alueesta) kartat. Näiden projisointi johtaa väkisinkin joihinkin tunnistusongelmiin, joissa avuksi tulee esimerkiksi Ewen Whitakerin kirja Mapping and Naming the Moon, josta tässä blogissa viimeksi oli puhetta. Karttojen lisäksi myös kuvakirjastojen määrää on lisätty, ja nyt lukuisista kohteista on tarjolla mm. Damian Peachin upeita otoksia. Hieman hankalaa tosin on, että kuvat ovat satunnaisissa asennoissa, mutta onneksi tämän pääsee itse korjaamaan mieleisekseen sitä mukaan kun kuvia katselee.

Karttapohjien päälle lisättävien geokemiallisten ja geofysikaalisten karttojen määrää on myös lisätty, lähinnä LRO:lta ja muutaman päivän kuluttua asteroidi 4179 Toutatiksen  kohtaavalta Chang’e 2:lta. Järin tarkkoja kuvauksia näistä ei ole tarjolla, joten käyttäjän pitää oikeastaan itse tietää tai ottaa selville, mitä eri kartat loppujen lopuksi kertovat Kuusta. Karttojen väriskaalojen selitteet on myös toteutettu varsin kömpelösti (kaikista ei sitä edes ole tarjolla), sillä selite avautuu erilliseen ikkunaan, joka katoaa itse ohjelman alle heti kun karttaa klikkaa. Lisäksi ainakin itseäni harmittaa, että enää Kuuta ei saa hiirellä nykäisemällä pyörimään haluamaansa suuntaan. Tätä puutetta paikkaa mahdollisuus kiertää Kuuta asettamalla ratakorkeus ja inklinaatio, ja vaikka tämä hauskaa ja opettavaista onkin, olisi tässä tapauksessa molempi parempi.

Lunar Prospector -luotaimen määrittämä raudan pitoisuus (punaiset
alueet vastaavat korkeita ja siniset matalia pitoisuuksia)  ja vulkaanisten
doomien sijainti (punaiset pisteet) Lunar Reconnaissance Orbiter -luotaimen
Wide Angle Cameran kuvamosaiikin päällä esitettyinä.

Oivallinen täydennys ohjelmaan on mahdollisuus lisätä eri tietokannoista saatavaa paikkatietoa karttanäkymään. Periaatteessa uusia tietokantoja voi myös itse lisätä ohjelman DatLun-osion kautta, joskaan sen sujuvuutta en ole vielä itse ennättänyt testata. Harmi vain, että ”Save as” tai ”Snapshot” eivät tallenna kartalla sillä hetkellä olevaa nimistöä tai pisteitä. Tieteelliseksi työkaluksi VMA:sta ei siis ole, mutta sellaiseksihan sitä ei ole tarkoitettukaan. Tästä huolimatta on VMA6 on paras mahdollinen valinta, jos haluaa saada nopean yleiskäsityksen tietyn alueen geokemiasta tai geofysiikasta.

VMA6:ssa on siis edeltäjiensä tapaan erittäin paljon hyvää, ja voin suositella sitä kenelle tahansa Kuusta kiinnostuneelle mitä lämpimimmin. Ei se kuitenkaan täydellinen ole. Kuun havaitsijan kannalta harmillista on, että jo aiempia versioita vaivannut sahalaitainen terminaattori ei ole kadonnut minnekään. 

Kuun sahalaitainen terminaattori 24.11.2012 noin klo 18.30. Ensiksi pykälä terminaattorissa on Mare Humorumin pohjoisrannalla, mutta on kymmenen minuuttia myöhemmin hypännyt Lacus Excellentiaen etelärannalle. Nimistön puuttuminen yläkuvasta on yksi ohjelman satunnaisista bugeista.

Terminaattorin paikka ei myöskään ole aivan tarkka, kuten alla olevasta kuvastakin näkee, mutta tämä ei toisaalta ole mikään ihme, sillä terminaattorin tarkan paikan laskeminen on erittäin hankalaa Kuun monipuolisten pinnanmuotojen vuoksi. Käytännössä yksityiskohtaiseen havaintojen suunnitteluun ei VMA6:n terminaattoria kannata käyttää, vaikka perustarpeet se sahalaitaisuudestaan ja lievästä epätarkkuudestaan huolimatta hyvinkin täyttää. 

 

Kuu 18.11.2012 klo 19.30 Houstonin Clear Lakessa Virtual Moon Atlas 6.0:n ja Scopetech (D=60 mm f=700 mm) kaukoputken ja Canon Ixus 70 digipokkarin mukaan. Terminaattorin paikassa on pientä heittoa, kuten etenkin Mare Nectariksen pikkukuvista näkee. Vertaa yllä olevaan olevaan Tobias Mayerin karttaan samasta Nectariksen alueesta. Kuva: T. Öhman

Suurempi harmi sen sijaan on, että ohjelman ilmoittamat Kuun nousu- ja laskuajat ovat aivan mitä sattuu vailla mitään selvää yhteyttä todellisuuteen. Kuun valaistun osan suuruudessakin on kohtalaisen merkittävä muutaman prosentin ero esimerkiksi NASAn Horizons-palvelun ilmoittamiin arvoihin verrattuna. Muita lukuja en ole tarkistanut, mutta en välttämättä hirveästi luottaisi niidenkään oikeellisuuteen.

Muitakin jo ennestään tuttuja kiusoja ohjelmassa on. Kohteiden kuvaukset ovat pysyneet entisinä, ja koska tekijöiden äidinkieli ei ole englanti, on silloin tällöin hieman hankala ymmärtää, mitä kuvaus loppujen lopuksi tarkoittaa. Lisäksi kohteiden korkeudet on ilmoitettu kaksissa eri yksiköissä. Näistä jälkimmäiset ovat selvästi jalkoja (ft), mutta ensimmäiset on merkitty toisella jalan symbolilla, eli heittomerkillä (’). Jalkoja ne eivät kuitenkaan ole, vaan ehkä lähimpänä jaardeja, joita voi joltisenkinmoisella tarkkuudella pitää metrin likiarvoina. Minkäänlaista järkeähän moisten yksiköiden käytössä – vallankaan kun asiaa ei missään selitetä – tietenkään ole. Jos tarkemmin kuunpinnan korkeuksia haluaa tutkailla, on siihen paras työkalu LRO:n QuickMap.

Vaikka VMA6:ssa on koko joukko epätarkkuuksia, puutteita, ja suoranaisia virheitäkin, on se silti ylivoimaisesti paras Kuun kartta, josta minä olen tietoinen. Ja täytyy pitää mielessä, että tämä on kuitenkin harrastajien työtä, eivätkä ammattilaiset ole pystyneet mihinkään vastaavaan. VMA6:n saa myös halutessaan DVD:llä hyvin kohtuulliseen 20 €:n hintaan, mikäli haluaa tukea ohjelman tekijöitä myös rahallisesti.

Arvio: