Sir Patrick Moore, 1923–2012

Internet ja blogosfääri ovat juuri nyt täynnä pienoiselämäkertoja ja henkilökohtaisia muisteluja tänään 89-vuotiaana menehtyneestä englantilaisesta Sir Patrick Mooresta. Eikä ihme, sillä hänellä oli ainutlaatuinen ura tähtitieteen popularisoijana. Viisikymmentäviisi vuotta kuukausittaista The Sky at Night -ohjelmaa televisiossa – viimeksi viime maanantaina – ollen vain kerran poissa ruudusta sairastumisen vuoksi, on jo sinällään käsittämätön suoritus. Lisäksi Moore mm. kirjoitti huimat yli seitsemänkymmentä kirjaa tähtitieteestä.

Tavallisille briteille Sir Patrick oli enemmän kuin pelkkä tähtitieteen ruumiillistuma – hän oli kansallisaarre, ja tuulahdus menneisyydestä, jolloin omituiset peribrittiläiset herrasmiehet eivät vielä olleet lähes sukupuuttoon kadonnut laji. Punavihreälle kansanosalle hän oli äärikonservatiivi, joka oli poliittisesti niin epäkorrekti kuin vain voi olla. Tärkeintä kuitenkin oli, että hän innosti useita sukupolvia niin tähtitieteen harrastamisen kuin tutkimuksenkin pariin.

Omassa kuuhulluudessani Sir Patrick Moorella on myös osansa. Joskus 80-luvun lopulla Äänekosken kaupunginkirjaston erinomaisesta tähtitieteen hyllystä tarttui mukaani hänen pikkuruinen kirjansa Tähdet ja planeetat (Weilin + Göös, 1981, 144 s.). Kirja oli kaikin puolin mainio, ja eritoten innostuin kirjassa olleesta Kuun kartasta, joka oli paras siihen mennessä näkemistäni. Kartan sivuista piti tietenkin saada valokopiot, joita sitten ahkerasti kaukoputken ääressä palellessa tuli käytettyä. Edelleenkin Mooren kirjan kartta on selkeydessään erinomainen kiikarilla tai pienellä kaukoputkella Kuuta havaitessa. On mahdollista ja jopa todennäköistä, että ilman tuota kirjaa olisi intoni Kuun havaitsemista ja tutkimista kohtaan jäänyt paljon vähäisemmäksi. 

Kiitos, Sir Patrick, ja kevyet mullat.

Sir Patrick Moore, 4.3.1923–9.12.2012. Kuva: RadioTimes