Bond, W. Bond

Viikko sitten lauantaina 10.11.2012 tehtiin suomalaista Kuu-historiaa. Tiettävästi ensimmäistä kertaa Chuck Woodin Lunar Photo of the Day -sivulla julkaistiin suomalaisen harrastajan ottama kuva Kuusta. Tästä saavutuksesta vastuussa oli Ari Haavisto, joka on eittämättä yksi Suomen parhaita Kuuhun ja planeettoihin erikoistuneita valokuvaajia. Onnittelut Lempäälään!

Arin kuvassa on kraatteri W. Bond, joka sijaitsee Mare Frigoriksen pohjoisrannalla, suunnilleen Oulua vastaavalla leveyspiirillä. Nimensä tämä noin 156 km:n läpimittainen, huomattavan kulmikas kraatteri on saanut amerikkalaiselta kelloseppä–tähtitieteilijältä William Bondilta (1789–1859), joka oli Harvard Collegen observatorion ensimmäinen johtaja, ja joka yhdessä poikansa George Bondin (1825–1865) kanssa löysi mm. Saturnuksen eriskummallisen Hyperion-kuun. Bondit olivat myös tähtivalokuvauksen pioneereja. Kraatteri W. Bond tunnettiin aiemmin nimellä Bond (ja myös nimellä W. C. Bond), mutta koska myös George Bond ansaitsi oman, tosin huomattavasti pienemmän kraatterinsa, tunnetaan isän ja pojan kraatterit nykyisin nimillä W. Bond ja G. Bond. Pelkkä nimen etukirjaimen käyttö kraattereiden nimissä koko etunimen sijaan on kyllä pelkästään hölmöä, mutta IAU:n päätösten mukaan on elettävä.

W. Bond on varsin iäkäs kraatteri, mikä näkyy hyvin siitä, että se on suurelta osin Imbriumin törmäysaltaan heitteleen täyttämä. Näin ollen on helppo todeta W. Bondin olevan vähintään suunnilleen 3,8 miljardia vuotta vanha. Don Wilhelms sanoo kirjassaan The Geologic History of the Moon W. Bondin olevan iältään peräti prenectarinen, eli ennen Nectariksen allasta syntynyt, mikä tekee siitä vähintään noin 3,9 miljardia vuotta vanhan. Nuorista törmäyskraattereista W. Bondin luoteispuolella sijaitsevan Anaxagoraksen säteet peittävät myös laajalti W. Bondin pohjaa, mutta koska säteet ovat äärimmäisen ohuita kerrostumia, ei Anaxagorasta parane syyttää W. Bondin kurpahtaneesta ulkonäöstä.

Yksi silmiinpistävimmistä piirteistä W. Bondissa on sen pohjaa halkova rako, joka näkyy hienosti Arinkin kuvassa. Kraattereita, joiden pohjat ovat todennäköisimmin magmaattisten intruusioiden vaikutuksesta rakoilleet, tunnetaan Kuusta satoja, etenkin lähipuolelta. Sellaiseksi W. Bondkin luokitellaan, vaikkakaan varsinainen koulukirjaesimerkki se ei ole.

Yllä on Arin kuva W. Bondista siinä muodossa kuin se LPOD:ssa esitettiin. Löyhemmin rajattuna kuva löytyy Arin omilta sivuilta. Hänen ja muiden suomalaisten huippukuvaajien tuoreita otoksia pääsee ihailemaan Ursan Avaruus-keskustelufoorumin Kuun yksityiskohtia käsittelevältä palstalta.

Edit 22.1.2015: Poistin Arin kuvan W. Bondista, koska sen lätkäiseminen tänne oli käsittääkseni tekijänoikeusrikkomus. Pahoitteluni. Voi noita rikkomuksia muitakin olla, sen verran hämärä tuo tekijänoikeuslaki maallikolle nimittäin on.