sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Suomalaiset Kuussa, osa 2: Väisälä

Yrjö Väisälä 1950-luvun alussa.
Kuva: Museovirasto / Wikipedia.
Jos Gyldén oli niin kraatterina kuin henkilönäkin ehkä hieman tuntemattomampi, samaa ei voi sanoa Suomalaiset Kuussa -projektin tämänkertaisesta esittelykohteesta. Yrjö Väisälä (1891–1971; vuoteen 1906 asti Veisell) lienee Suomen maineikkain tähtitieteilijä, ja samalla merkittävä geodeetti. Hän oli Väisälän poikkeuksellisen lahjakkaan veljestrion keskimmäinen. Hän muun muassa löysi vuosina 1935–1944 peräti 128 asteroidia ja kolme komeettaa.

Väisälä oli paitsi havaitsija, myös optiikan suunnittelija ja rakentaja. Useilla suomalaisilla tähtiharrastajien yhdistyksillä on edelleen käytössään Väisälän rakentamia linssikaukoputkia. Jos hän olisi tullut julkaisseeksi suunnitelmansa uudenlaisen laajan mutta enimmäkseen virheettömän kuvakentän omaavan kaukoputken optisista periaatteista, Väisälän nimi olisi edelleen kaikkien tähtitieteen harrastajien huulilla. Valitettavasti hän jätti suunnitelmansa muistikirjansa kätköihin, kun taas virolainen Bernhard Schmidt julkaisi omansa. Niinpä meillä on Schmidt-kamerat ja Schmidt-Cassegrain-teleskoopit Väisälä-kameroiden ja -teleskooppien sijasta.

Niin kraatterina kuin luonnollisesti Kuun pinnanmuodon nimenäkin kahdeksankilometrinen Väisälä on melko uusi tulokas Kuussa. Edelleenkin valitettavasti silloin tällöin törmää karttoihin ja artikkeleihin, joissa Väisälä kulkee vanhalla nimellään Aristarchus A. Väisälänä se on kuitenkin tunnettu vuodesta 1971 alkaen. Itse kraatteri on iältään kopernikaaninen, joten se on säilyttänyt maljamaisen muotonsa hyvin kauniisti, vaikka Väisälän eteläpuolella sijaitsevan vielä nuoremman Aristarchuksen heittele hieman sen reunoja onkin muokannut. Ero vanhaan ja kärsineeseen Gyldéniin on kuitenkin melkoinen.

Väisälä, Aristarchus, Aristarchus B, Aristarchus Z, osa Rimae Aristarchuksen
laavauomista, ja aivan vasemmassa  alareunassa osa Kobran päästä ja Schröterin
laaksosta. Huomaa heti Väisälän itäpuolella oleva vulkaaninen kraatteri, josta
lähtee laavauoma. Osa LRO WAC -kuvasta M117807044ME Mercator-
projektiossa. Alkuperäisen kuvan erotuskyky 58 m / pikseli.
Kuva: NASA / ASU / LRO WAC / T. Öhman.
Väisälä on havaitsijan kannalta sikäli mukavassa paikassa, että Aristarchuksen ylängöllä sijaitsevana kraatterina sen näkee havaitessaan eräitä Kuun unohtumattomimpia maisemia. Itse Aristarchus on Kuun kirkkain suuri kraatteri. Vanhassa Kuun pinnanmuotojen kirkkausjärjestelmässä Aristarchuksen keskuskohoumaa (kirkkausarvo 10) ja sisäosia (kirkkausarvo 9,5) pidettiin kaikkein kirkkaimpien kohteiden mittatikkuina. Heti Aristarchuksen luoteispuolella on Kobran pää ja Kuun suurin laavauoma Schröterin laakso. Pienempiä laavauomia (eli Rimae Aristarchus) alueella on vaikka kuinka paljon, kuten viereisestä Lunar Reconnaissance Orbiter -luotaimen laajakulmakuvastakin näkee. Yksi sellainen lähtee Väisälän itäpuolella olevasta nimettömästä vulkaanisesta kraatterista.

Väisälä on siis päässyt erittäin hyvään seuraan. Kokoakin kraatterilla on sen verran, että varsin pienelläkin putkella sen näkee melko helposti, jos vain keli ja valaistusolosuhteet sallivat. Voisin siis veikata, että Väisälä on ylivoimaisesti havaituin suomalaiskraatteri. Itsekin sitä taas viime viikolla parina iltana katselin. Harjavallassa havaitsijakollega Jari Kuula oli 10.12. havaitsemassa Väisälää vähän toista tuntia minun jälkeeni, ja teki näkemästään erinomaisen piirroshavainnon.

Hieman Gyldénin tapaan Väisälä on – nuoruudestaan huolimatta – ehkä kraatterina hieman tavanomainen. Sen lähiympäristön kiehtovuus tekee siitä kuitenkin ehdottomasti havaitsemisen arvoisen kohteen. Ja onhan Suomen tähtitieteen kovimman tekijämiehen kunniaksi nimetty kraatteri sellainen, jota jokaisen Kuusta kiinnostuneen pitäisi aina silloin tällöin muistaa ihastella.
Aristarchuksen heittele on hieman muokannut Väisälän reunaa. Sekundäärikraatterien klassisen kauniit "kalanruotokuviot" osoittavat kohti isäntäkraatteria, eli tässä tapauksessa kohti etelää ja Aristarchusta. Osa LRO NAC -kuvasta M1188663437LE Mercator-projektiossa. Kuva: NASA / ASU / LRO NAC / T. Öhman.
---
Päivän huushollauskommentteina todettakoon, että sivuilla uutuutena on LRO:n twiittilista ja LROCin ja Science Dailyn RSS-syötteet (juu, olihan ne toki aiemmin linkkeinä, mutta näin täällä on jotain eloa silloinkin kun minä en itse tee mitään, eli usein). Kokeeksi on mukana myös Moon Todayn twiittilista, mutta jos se testikäytössä paljastuu ihan säläksi, se häipyy tuosta kyllä pian. Tunnisteluettelon heivasin mäkeen, sillä se oli ruma ja turha.

Itselleni hyödyllisin uudistus on Ursan Taivaanvahti -havaintopalvelusta koottu tuoreimpien kuuhavaintojen luettelo järjestettynä havaintoajan (ei siis ilmoitusajan) mukaan. Olen aika tykästynyt siihen. Sen ääkköset eivät itselläni toimi, mutta toisilla tuntuvat pelaavan, enkä ole tarpeeksi nörtti saadakseni sitä korjattua. Niinpä se saa olla tuommoisena, ei haittaa minua.

Loppuun vielä mainostettakoon, että Avaruus.fi -foorumilla pääsee vuoden loppuun asti äänestämään talvikauden havaintokohteesta. Äänestysvaihtoehtoina ovat Bullialdus, Clavius ja Rupes Altai. Siitä vaan itse kukanenkin äänestämään suosikkiaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti