 |
| Gyldén, Gyldén K ja Gyldén C. Gyldénin länsireunan tuhoava upea laakso ansaitsisi oman nimensä. Koko alueen pinnanmuodoille ominaista on luode- kaakko -suuntaus, joka johtuu Imbriumin altaan heitteleen kulutuksesta. LRO WAC -mosaiikki Mercator-projektiossa kuvista M117487573ME, M117494369ME ja M117501135ME. Alkuperäisen mosaiikin erotuskyky 66 m / pikseli. Kuva: NASA / ASU / LRO WAC / T. Öhman. |
Yhteensä suomalaiskraattereita on Kuussa 37 ja henkilöitä niiden taustalla seitsemän. Kraatterien suomalaisuus on joskus ehkä hieman laveahkosti tulkittu, mutta kaikkien seitsemän tutkijan suomalaisuudelle löytyy kyllä perustelunsa. Läpimitoiltaan kraatterit ovat 4–64 km. Kuten jutun lopusaa olevasta taulukostakin käy ilmi, on kraatteriryhmistä ainoastaan Virtaset täysin etäpuolella suosiollisimpienkin libraatioiden ulottumattomissa. Lisäksi Sundmanit ja etenkin Donnerit ovat libraatiovyöhykkeellä.
Tässä vajaa viikko sitten, eli alkuillasta 7.12., aloitin projektin omalta kohdaltani ihastelemalla Gyldéniä. Olen toki havainnut Gyldéniä useasti aiemminkin, mutta tuolloin sattuivat valaistusolosuhteet olemaan kerrassaan erinomaiset. Keli vain oli surkea.
48-kilometrinen Gyldén on vanha ja pahoin kulunut kraatteri, ja kiinnostavinta nähtävää on tarjolla kraatterin länsireunalla. Tai oikeastaan Gyldénillä ei ole länsireunaa, sillä sen tilalla on pitkä ja huomattavasti kraatteria syvempi laakso. Huutava vääryys on, ettei tälle laaksolle ole annettu virallista nimeä, sillä valon tullessa alueelle loivasti laakso on silmiinpistävin piirre koko seutukunnalla. Reunanharjalta pohjalle mitaten laaksolla on syvyyttä jopa 1600 metriä, ja mittauskohdasta riippuen laakson pohja on 600–900 metriä Gyldénin pohjaa alempana.
Gyldénillä on myös kaksi pientä satelliittikraatteria. Gyldén C on Gyldénin kaakkoisreunalla, ja kuusikilometrisenä kohtuullisen helppo kohde siedettävällä kelillä ja sopivalla valaistuksella. Gyldénin pohjalla sijaitseva Gyldén K taas on halkaisijaltaan vain 4 km ja lisäksi huomattavasti C:tä kuluneempi ja matalampi. Niinpä se on havaintokohteenakin selvästi hankalampi.
Omasta mielestäni kiinnostavin piirre alueella on Gyldénin laakson pohjalta kohoava 600 metriä korkea, 10 km pitkä ja kolmisen kilometriä leveä vuori. Sen alkuperä ei nimittäin välttämättä ole täysin itsestään selvä. Koko laakso on toki osa Imbriumin uurrossysteemiä, eli Imbriumin törmäysaltaan heitteleen noin 3,85 miljardia vuotta sitten muodostamaa Imbriumia säteittäin ympäröivää laaksojen, painanteiden ja harjanteiden järjestelmää. Houkuttelevaa olisi tulkita vuori erittäin vinon törmäyksen synnyttämäksi keskusharjanteeksi (samaan tapaan kuin Schillerin kuuluisa harjanne, joka ei toki sijaitse keskellä kraatteria vaan törmänneen kappaleen tulosuunnassa). Harjanne ei kuitenkaan ole poikittaissuunnassa keskellä laaksoa, vaan lähempänä sen itäreunaa. Laakso myös viettää kohti länttä, joten mielessäni kangastelee mahdollisuus siitä, että harjanne voisi kenties olla laakson reunan romahdusrakenne. Reunalla ei tosin ole sellaista kohtaa, josta harjanteen kokoinen kappale selkeästi olisi pois. Ongelmalliseksi tilanteen tekee sekin, että hitaiden (alle Kuun pakonopeuden, eli <2,38 km/s) ja äärimmäisten vinojen törmäysten mekaniikkaa ei vielä kovinkaan hääppöisesti ymmärretä, joten tällaisten kraatterien keskuskohoumien synnyssä voi piillä yllätyksiä. Oman näppituntumani mukaan Gyldénin laakson tapauksessa kyseessä on aito keskuskohouma, mutta vannomatta paras.
 |
| Hugo Gyldén (1841-1896). Kuva: Emil Hildebrand (Sveriges historia intill tjugonde seklet, 1910) / Wikipedia. |
Gyldénin kraatterin nimestä saamme kiittää saksalaista Johann Kriegeriä (1865–1902) ja hänen Mond Atlas -kartastoaan vuodelta 1898 (kakkososa ilmestyi postuumisti vuonna 1912). Virallisesti hyväksytyn kraatterin aseman Gyldén sai vuonna 1935.
Henkilönä Hugo Gyldén on nykyisin melko vähän tunnettu, ja samaa voi sanoa sanoa hänen kraatteristaan. Suomalaiset Kuussa -projektiin osallistuminen tarjoaa hyvän tilaisuuden aloittaa niin Gyldéniin kuin Gyldéniinkin perehtyminen. Kumpaankin tutustuminen kannattaa.
Suomalaiset Kuussa
Leveysasteet ovat positiivisia pohjoiseen, pituusasteet itään
| Nimi | Halk. (km) | Leveysaste | Pituusaste |
| Argelander | 34 | -16,55 | 5,8 |
| Argelander A | 9 | -16,54 | 6,75 |
| Argelander B | 6 | -15,6 | 5,1 |
| Argelander C | 4 | -16,28 | 5,72 |
| Argelander D | 11 | -17,64 | 4,44 |
| Argelander W | 19 | -16,75 | 4,18 |
| Donner | 55 | -31,35 | 97,99 |
| Donner N | 20 | -33,17 | 97,19 |
| Donner P | 41 | -33,51 | 96,39 |
| Donner Q | 16 | -34,29 | 95,63 |
| Donner R | 15 | -34,34 | 92,28 |
| Donner S | 23 | -32,02 | 93,55 |
| Donner T | 46 | -31,15 | 94,77 |
| Donner V | 19 | -30,56 | 95,59 |
| Donner Z | 11 | -29,76 | 98,09 |
| Gyldén | 48 | -5,37 | 0,23 |
| Gyldén C | 6 | -5,9 | 0,99 |
| Gyldén K | 4 | -5,46 | 0,6 |
| Lexell | 64 | -35,78 | -4,27 |
| Lexell A | 34 | -36,92 | -1,39 |
| Lexell B | 22 | -37,27 | -3,41 |
| Lexell D | 18 | -36,18 | -0,75 |
| Lexell E | 13 | -37,23 | -0,42 |
| Lexell F | 7 | -36,56 | -5,38 |
| Lexell G | 9 | -37,3 | -4,94 |
| Lexell H | 9 | -36,58 | -4,88 |
| Lexell K | 10 | -35,98 | -6,48 |
| Lexell L | 7 | -36,04 | -6,12 |
| Sundman | 41 | 10,76 | -91,69 |
| Sundman J | 10 | 8,84 | -90,24 |
| Sundman V | 18 | 11,96 | -93,56 |
| Virtanen | 40 | 15,64 | 176,74 |
| Virtanen B | 27 | 17,83 | 177,9 |
| Virtanen C | 20 | 17,28 | 178,2 |
| Virtanen J | 20 | 14,03 | 178,06 |
| Virtanen Z | 34 | 16,75 | 176,66 |
| Väisälä | 8 | 25,9 | -47,9 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti