Apollo 11:n komentomodulin pilotti ja Gemini X:n pilotti, kenraali Michael Collins kuoli syöpään 28.4.2021 Naplesin kaupungissa Floridassa. Hän oli syntynyt Italiassa Roomassa 31.1.1930.
 |
| Collinsin virallinen Apollo 11 -muotokuva. Kuva: NASA |
Heinäkuussa 1966 koitti Collinsin ensimmäinen avaruuslento, kun hän oli John Youngin kipparoiman Gemini X:n pilotti heinäkuussa 1966. Tuolla lennolla Collinsista tuli ensimmäinen avaruuslentäjä, joka on tehnyt kaksi avaruuskävelyä samalla lennolla.
Apollo 11 -lennolla heinäkuussa 1969 oli komentomodulin pilotti – arvojärjestyksessä kakkonen, mutta turhan usein unohdettu "se kolmas kaveri", koska hän ei kävellyt Kuun pinnalla.
Collins lähti NASAsta hyvin pian Apollo 11:n jälkeen. Hän meni töihin Yhdysvaltain ulkoministeriöön, mutta ei laisinkaan nauttinut olostaan siellä. Hän erosi virasta jo keväällä 1971, ja lähti Smithsonian Institutionin alaisen Yhdysvaltain kansallisen ilmailu- ja avaruusmuseon johtajaksi.
Museo oli jo tuolloin olemassa, mutta sillä ei ollut rahoitusta eikä rakennusta. Collinsia onkin suurelta osin kiittäminen siitä, että Washington D.C.:n National Mallilla on heinäkuusta 1976 alkaen sijainnut maailman paras ilmailu- ja avaruusmuseo. Kävijämäärillä mitaten se on nykyisin maailman viidenneksi suosituin museo. Saatuaan museon toimintaan, Collins siirtyi vuonna 1978 Smithsonian Institutioniin ja jatkoi sieltä ilmailuteollisuuden hommiin ja edelleen konsultiksi.
 |
| Collins harjoittelemassa Gemini X -lennon jälkimmäisellä avaruuskävelyllä suorittamaansa mikrometeoriittitörmäysten tutkimuslaitteiston noutoa Vomit Cometissa (KC-135) maaliskuussa 1966. Kuva: NASA. |
Toimiessaan museonjohtajana vuonna 1974 julkaisi kirjansa Carrying the Fire – an Astronaut's Journeys. En ole ainoa, jonka mielestä se on paras astronauttielämänkerta. Kirja on kaunis, hauska ja rehellinen. Yhden netissäkin usein vastaan tulevan Mike Collins -sitaatin mukaan tuleville lennoille olisi syytä lähettää runoilija, pappi ja filosofi, jotta me muut saisimme paremman käsityksen siitä, mitä astronautit näkivät ja kokivat. Rohkenen olla eri mieltä. Astronauttien omista kuvauksista, haastatteluista ja maalauksista saa aivan varmasti paljon paremman käsityksen kuulennosta kuin filosofien huuruisista horinoista. Esimerkiksi yksinäisyys: media on vuosikymmenten kuluessa puhunut loputtomasti siitä, kuinka Mike Collins oli maailman yksinäisin mies kiertäessään Kuuta sen etäpuolella, vailla radioyhteyttä kehenkään. Collins itse kuvasi aihetta kirjassaan erittäin hienosti:
"Far from feeling lonely or abandoned, I feel very much a part of what's taking place on the lunar surface. I know that I would be a liar or a fool if I said that I have the best of the three Apollo 11 seats, but I can say with truth and equanimity that I am perfectly satisfied with the one I have. This venture has been structured for three men, and I consider my third to be as necessary as either of the other two.
I don't mean to deny a feeling of solitude. It is there, reinforced by the fact that radio contact with the earth abruptly cuts off at the instant I disappear behind the moon. I am alone now, truly alone, and absolutely isolated from any known life. I am it. If a count were taken, the score would be three billion plus two over on the other side of the moon, and one plus God knows what on this side.”
 |
| Collins harjoittelemassa sentrifugissa ennen Apollo 11 -lentoa. Kuva: NASA / JSC / S69-31072. |
Mike Collins oli ainakin aikalaistodistusten ja haastattelujensa perusteella yksi Apollo-aikakauden mukavimmista ja vaatimattomimmista astronauteista. Hän ei koskaan tehnyt numeroa itsestään. Mike Collinsin asennetta ja huumoria kuvaa hänen Carrying the Firen vuoden 2009 painokseen kirjoittamansa uuden johdannon lopetus:
"I fervently hope some of you reading this can help reverse today's ominous trends. But as for me, I'm going fishing. Take care."
Kevyet mullat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti