Dick Gordon (1929–2017)

Apollo 12:n komentomodulin ja Gemini 11:n pilotti Richard Francis Gordon Jr. kuoli kotonaan Kalifornian San Marcosissa 6.11.2017. Hän oli syntynyt Seattlessa 5.10.1929. Ennen uraansa laivaston koelentäjänä Dick Gordon oli opiskellut kemiaa valmistuen kandidaatiksi Washingtonin yliopistosta vuonna 1951. Gordon olikin yksi harvoista NASAn alkuvuosien astronauteista, joilla oli luonnontieteellinen koulutus. Hän oli pyrkinyt astronautiksi jo toisessa hakuerässä vuonna 1962, muttei tullut tuolloin valituksi. Parhaan ystävänsä Pete Conradin kannustamana hän kuitenkin haki uudelleen, ja hyväksyttiin NASAn kolmannelle astronauttikurssille lokakuussa 1963 yhdessä mm. Al Beanin kanssa.

Dick Gordon (5.10.1929–6.11.2017). Kuva: NASA.

Dick Gordonin ensimmäinen avaruuslento tapahtui Pete Conradin kanssa syyskuussa 1966. Gemini 11 (tai Gemini XI; ei NASAkaan tiennyt, miten Gemini-lennot olisi pitänyt numeroida) oli kolmipäiväinen lento, jolla Gordon teki kaksi avaruuskävelyä. Näistä ensimmäinen oli useiden muiden Gemini-avaruuskävelyjen tapaan fyysisesti äärimmäisen vaativa. Conrad joutuikin määräämään ystävänsä lopettamaan avaruuskävelyn hieman ennen aikojaan, sillä Gordonin syke oli 150:ssä, eikä hän silmiin valuvan hien ja höyrystyneen kypärän visiirin vuoksi nähnyt juuri mitään.
Jälkimmäinen avaruuskävelyistä oli huomattavasti helpompi, sillä Gordon seisoi avoimessa luukussa ja lähinnä vain otti valokuvia. Tämä "stand-up EVA" oli niin leppoisaa touhua, että niin Gordon kuin aluksen sisällä ollut Conradkin nukahtivat sen aikana.

Dick Gordon palaamassa avaruuskävelyltä Atlantin yläpuolella Gemini 11 -lennolla syyskuussa 1966. Kuva: NASA.

Apollo 12 -lennolle marraskuussa 1969 Conrad ja  Gordon saivat mukaansa kolmannen laivaston miehen, Al Beanin. Tämä neljäs, Surveyor 3 -laskeutujan luo reilut 100 km Lansbergista kaakkoon sijaitseville laavatasangoille suuntautunut kuulento oli monin tavoin poikkeuksellinen, mutta eritoten se oli sitä inhimilliseltä kannalta: se oli ainoa Apollo-lento, jonka miehistön muodostivat hyvät ystävykset. Ulkoisesti näkyvimpänä merkkinä tästä täysin poikkeuksellisesta yhteenkuuluvuudesta olivat tietenkin Conradin, Gordonin ja Beanin samanlaiset Corvettet. 

Pete Conrad, Dick Gordon ja Al Bean North Americanin tehtaalla testaamassa komentomodulia. Kuva: NASA.

Yankee Clipper -komentomodulin pilottina Dick Gordon jäi Kuun kiertoradalle Pete Conradin ja Al Beanin laskeutuessa pinnalle Intrepidillä. Gordon olisi kuitenkin palavasti halunnut päästä kävelemään Kuussa. Tämän tavoitteen saavuttaminen olikin hyvin lähellä: mikäli Nixon ei olisi perunut jo valmisteltuja Apollo-lentoja, olisi Gordon todennäköisesti komentanut Apollo 18 -lentoa. Sen kohteena olisi luultavimmin ollut joko Gassendi tai Copernicus. Todettakoon näin sivumennen, että Apollo 18:n komentomodulin pilottina olisi todennäköisesti ollut Vance Brand, ja Kuun pinnalle olisi Gordonin kanssa laskeutunut luultavasti Joe Engle, viimeinen elossa oleva X-15-pilotti. Mahdotonta ei olisi ollut sekään, että Gordon olisi ollut Apollo 17:n komentaja, sillä se tosiseikka, että Gene Cernan hölmöyksissään rysäytti helikopterin jorpakkoon ja siinä hötäkässä lähes tappoi itsensä, olisi hyvinkin voinut johtaa lentojen vaihtoon. Näin ei kuitenkaan käynyt, eikä Dick Gordon koskaan päässyt toteuttamaan unelmaansa Kuun pinnalla kävelystä.

Lähdettyään NASAsta vuonna 1972 Gordon vietti vuosia New Orleans Saintsin jenkkifutisjoukkueen sikariportaassa. Loppuosa hänen työurastaan kuluikin sitten perinteisemmissä töissä erilaisissa teknologiateollisuuden johtotehtävissä. Dick Gordonin läheinen ystävyys Pete Conradin kanssa säilyi loppuun, eli Conradin vuonna 1999 tapahtuneeseen ennenaikaiseen kuolemaan saakka

Kevyet mullat.