Al Bean kuukävelyllä marraskuussa 1969. Kypärästä heijastuu Beanin hyvä ystävä, lennon komentaja Pete Conrad. Kuva: NASA / AS12-49-7278 / Kipp Teague. |
Al Bean laskeutumassa Intrepidistä. Kuva: NASA. |
Conrad ja Bean tunsivat toisensa jo laivaston koelentokoulusta, jossa Conrad oli toiminut Beanin opettajana. Kokonaan laivaston lentäjistä koostuneen Apollo 12:n komentomodulin pilottina toimi ystäväporukan kolmas jäsen, viime marraskuussa kuollut Dick Gordon. Al Bean oli kuumodulin piloteista ainoa, jonka varmasti tiedetään todella lentäneen sillä, sillä Pete Conrad antoi LEMin ohjat hänelle heidän ollessaan lennonjohdon kuulumattomissa.*
Al Bean ensimmäisellä kuukävelyllään. Kuva: NASA / AS12-47-6919. |
Kuva: NASA. |
Laivastosta Bean eläköityi kaksi vuotta Skylab 3:n jälkeen ja NASAsta vuonna 1981. Tämän jälkeen hän keskittyi taiteelliseen työhön, ja hänen etenkin Apollo-lentoja käsittelevät maalauksensa ovat syystäkin maailmankuuluja. Bean oli tunnettu myös maalaustekniikastaan, sillä hän käytti maalaustensa toteuttamiseen muun muassa kivivasaraansa ja avaruuspukunsa saapasta. Ripottelipa hän maalauksiinsa myös kuupölyä. Jos avaruustaiteesta pitää eivätkä Beanin teokset ole entuudestaan tuttuja, kannattaa hänen verkkogalleriaansa ehdottomasti käydä tutustumassa.
Al Beanin kuoleman myötä Apollo 12:n miehistöstä ei enää ole kukaan elossa. Kuussa kävelleitä astronautteja on puolestaan elossa enää neljä, eli Buzz Aldrin, Dave Scott, Charlie Duke ja Jack Schmitt. Heille pitkää ikää, ja Al Beanille kevyet mullat.
Owen Garriott parturoi Al Beanin hiuksia Skylab 3 -lennolla vuonna 1973. Kuva: NASA / SL3-108-1292. |
*Liikkeellä on tarinoita, joiden mukaan esimerkiksi Apollo 14:n kaksi vuotta sitten kuollut Ed Mitchell olisi lentänyt LEMiä, mutta ainakaan minulla ei varmuutta niiden todenperäisyydestä ole.
P.S. 4.6.2018: Hesarissa oli yllättäen heti tuoreeltaan hyvä Petteri Tuohisen kirjoittama juttu Beanin kuolemasta. Tämä oli ainakin itselleni tarpeellinen muistutus siitä, että Bean kävi Conradin ja Gordonin ohella Suomessa tapaamassa Kekkosta 27.2.1970. Kekkonen sai heiltä myös kivinäytteitä, mutta nämä eivät olleet aitoja kuukiviä. Unto Hämäläisen Hesarin kuukausiliitteeseen kirjoittaman jutun mukaan näytteet tutkittiin GTK:lla, ja niiden todettiin olleen peräisin jostain muualta kuin Kuusta.
Perin merkillistä olisikin ollut, jos vasta toiselta näytteenhakureissulta olisi vähäpätöiselle Suomelle joutanut neljä ihan tuntuvankokoista kiveä. Olisi hauska tietää, mikä koko tämän kummallisen kuvion perimmäinen tarkoitus oikein oli. Aitoja kuukiviähän annettiin ympäri maailmaa mm. mitä vastenmielisimmille diktaattoreille, ja sieltä niitä sitten päätyi kaupattavaksi ties minne. Niitä on myöhemmin löytynyt myös piirongin laatikoista. Onneksi NASA on nykyisin hieman ryhdistäytynyt kuunäytteiden hallinnoinnin suhteen.
Entisellä GTK:n museolla Espoossa oli varsin näyttävästi esillä Apollo 17:n tuoma kuunäyte Kuun kiertoradalla käyneen Suomen lipun ohella. Museo on sittemmin kokoomusjohdon määräyksellä tietääkseni pistetty päreiksi, joten näytteen nykyisestä kohtalosta ei itselläni ole tietoa. Hotelli Kivitipussa Lappajärvellä on esillä pieni pala Marokosta lokakuussa 2006 löydettyä kuumeteoriitti NWA 4734:ää (josta tosin ei kerrota, että se on meteoriitti, vaikka se Meteoriittinäyttelyssä esillä onkin). Lieneeköhän Suomessa muita kuunäytteitä julkisesti esillä? Yksityisten keräilijöiden kokoelmissa niitä toki on.
P.P.S. 28.6.2018: Paras Al Beanin muistokirjoitus, johon olen törmännyt, oli Richard Taylorin käsialaa ja ilmestyi Naturessa 11.6.2018.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti