Korkalovaaran Kuu

Kuu Rovaniemellä 14.11.2013 klo 21.11. Kowa TSN-821 

(D=82 mm, 50× okulaari) ja Canon Ixus 70 digipokkari.
Kuva: T. Öhman

Työprojektien loppuunsaattamisen, matkailun, ja sitten mantereen vaihdon sisältäneen kaksivaiheisen muuton myötä on tämä Kuusta kommentointi monen muun asian ohella jäänyt viime aikoina lapsipuolen asemaan. Nyt tilanne alkaa viimein olla hieman rauhoittumaan päin, joten Kuuhunkin joutaa taas kiinnittämään enemmän huomiota.

Tänä iltana huomiota olikin vaikea olla kiinnittämättä Kuuhun, sillä nyt oli ensimmäinen selkeä ilta pitkään aikaan, ja reilun yhdentoista vuorokauden ikäinen Kuu loisti esteettä parvekkeelleni. Kun muuttokuorman seasta olivat sekä lintukaukoputkeni, digiscoping-pidikkeeni, että kameran jalustani löytyneet ehjinä, oli helppoa paitsi ihailla Kuuta taas omin silmin, myös ottaa ensimmäisen Rovaniemellä tapahtuneen tarkemman Kuun havaitsemisen muistoksi myös pari kuvaa.

Ylhäällä vasemmalla kauniin pyöreä Humorumin törmäysallas, 

ja vasemmalla alhaalla pitkulainen Schiller, kuvattuna 

kymmenen minuuttia edellistä aiemmin ja kevyesti käsiteltynä.
Kuva: T. Öhman 

Kaiken muun hyvän lisäksi Kuusta oli näkyvissä yksi suosikkialueistani, eli Humorumin törmäysallas ja lounaiset ylängöt. Noilla ylängöillä sijaitsee muiden muassa Schillerin hieman jalanjälkeä muistuttava pitkulainen (noin 180 km × 70 km) kraatteri, joka lienee seurausta erittäin loivasta, ehkä muutaman asteen kulmalla tapahtuneesta törmäyksestä. Omituisen muotonsa vuoksi Schillerin synnylle on tosin esitetty muitakin teorioita, esimerkiksi vulkaaniseksi kalderaksi sitä on erilaisten aihetodisteiden pohjalta väitetty. Tätä ajatusta tuki 1970-luvulla väitöskirjassaan itse Pete Schultz, joka sittemmin on tutkinut vinoja törmäyksiä todennäköisesti enemmän kuin kukaan muu. Schultz vain esitti nuo Schiller-arvionsa muutamaa vuotta ennen kuin vinoja törmäyksiä alettiin kunnolla ymmärtää Don Gaultin ja John Wedekindin klassisen tutkimuksen julkaisun myötä.

Schilleriä katsellessa kannattaa siis muistaa ainakin pari sananpartta, eli ettei kaikki ole aina sitä miltä näyttää, ja että menee se viisainkin joskus vipuun, vallankin kun tutkitaan entuudestaan lähes täysin tuntemattomia asioita. Folkloristisesta kiinnostuksesta tai sen puutteesta riippumatta kannattaa kuitenkin ihailla yhtä aurinkokuntamme parhaista esimerkeistä äärimmäisen harvinaisesta luonnonilmiöstä, eli erittäin vinon törmäyksen synnyttämästä suuresta törmäyskraatterista.