maanantai 17. lokakuuta 2016

Ewen Whitaker, 1922–2016

Brittiläinen Kuun kartoituksen uranuurtaja ja alan ehdoton ykkösasiantuntija Ewen Adair Whitaker kuoli 11.10.2016 Tucsonissa Arizonassa. Whitaker oli intohimoinen kuuharrastaja, joka aloitti työuransa tähtitieteen parissa Greenwichin Royal Observatoryssa. Gerard Kuiper poimi hänet vuonna 1958 Chicagoon Yerkesin observatorioon, ja kahta vuotta myöhemmin Whitaker seurasi Kuiperia perustamaan Lunar and Planetary Laboratorya Arizonan yliopistoon. Siellä Whitaker viihtyikin koko loppuelämänsä. Arizonan yliopisto myönsi hänelle kunniatohtorin arvon vuonna 2011.

Ewen A. Whitaker, 22.6.1922-11.10.2016. Kuva: UA/LPL.

Whitaker nimesi yhdessä Dai Arthurin kanssa runsaasti Kuun libraatiovyöhykkeen kraattereita, ja eritoten loi Kuun etäpuolen satelliittikraattereiden nimeämisjärjestelmän, eli kellotaulusysteemin. Hän oli myös tekemässä kahta kaikkin aikojen merkittävimmistä Kuun kartastoista, eli vuoden 1960 Photographic Lunar Atlasta ja seitsemän vuotta nuorempaa Consolidated Lunar Atlasta, joka on tänäkin päivänä hyvin käyttökelpoinen teos.

Kuun kartoituksen historia oli yksi Whitakerin intohimoista, ja hänen teoksensa Mapping and Naming the Moon on lievästä kuivakkuudestaan huolimatta alan ehdoton perusteos. Whitaker oli viimeinen merkittävä Kuun kartoittaja, jonka työ alkoi jo ennen Apollo-aikakautta.

Kevyet mullat.


---

Todettakoon tähän loppuun myös toinen suru-uutinen: Komeetta 67P/Churyumov-Gerasimenkon toinen löytäjä, Klim Tshurjumov kuoli 14.10.2016. Tshurjumov oli keskeisessä roolissa mm. Neuvostoliiton Vega-lennoilla, jotka tutkivat Venusta ja Halleyn komeettaa.

maanantai 10. lokakuuta 2016

Planeettoja ja kuita Kurikassa

Evijärven International Observe the Moon Night oli ja meni, ja kivaa oli. Kiitos vielä omasta puolestani kaikille paikalla käyneille, ja järjestelyssä mukana olleille, etenkin Evijärven Taivastelijoille! Toivottavasti tälle tulee vielä jatkoa, ja muuallakin Suomessa oivalletaan Kuun kauneus ja kiehtovuus.

Sama teema saa jatkoa huomenna tiistaina 11.10.2016, sillä pidän Kurikan pääkirjastossa (osoitteessa Seurapuistikko 2) kaikille avoimen esitelmän, jonka aiheena ovat planeetat ja niiden kuut, sekä niiden pintoja muokkaavat voimat. Esitelmä alkaa klo 18, ja kestänee puolisentoista tuntia, eli järin syvällisesti asiaan ei voi paneutua, vaan tarkoituksena on antaa jonkinmoinen yleiskäsitys muista planeetoista kuin Maa, ja niiden suurimmista ja/tai kiinnostavimmista kuista. Tilaisuudessa on esillä myös Järviseutu-Seura ry:n ainutlaatuisesta planeettakuva-arkistosta poimittuja kuvia maankaltaisten planeettojen pinnanmuodoista, mukaan lukien Lunar Orbiter- ja Apollo-kuvia. Kurikan kirjaston avaruusviikko jatkuu vielä lauantaina 15.10. lapsiperheille suunnatun Avaruuspäivän merkeissä.


perjantai 7. lokakuuta 2016

Musiikkia InOMNin ratoksi

Päivitys 1.10.2022: Jälleen on yksi pilvinen InOMN. Sen piristykseksi korjasin edellisen korjauskierroksen jälkeen hajonneet Youtube-linkit. Nyt taas kaikki vähän aikaa toimii. Varsinaista soittolistaa en edelleenkään alkanut tehdä uusiksi, mutta ehkäpä jossain vaiheessa senkin voisi tehdä. Itseni kannalta merkittäviä puutoksia tässä kuuden(!) vuoden aikana en ole kokoelmassa huomannut, mutta varmasti niitäkin on.   

Päivitys 29.7.2020: Vuosien kuluessa puolen tusinaa alla ollutta Youtube-linkkiä on kuukahtanut, joten ne on nyt muutettu toimiviksi. Alkuperäinen Youtube-soittolista ei myöskään enää käynnistynyt tuosta linkistä (ilmeisesti koska ensimmäinen video oli poistettu?), joten sekin linkki on nyt muutettu toimivaksi. Soittolista itsessään tosin on vanha, joten sieltä puuttuvat kuolleiden linkkien takana olleet laulut. Näin ollen suosittelen käyttämään noita erillislinkkejä. 
 
Tuli tuossa taannoin huomista Suomen ensimmäistä International Observe the Moon Night -tapahtumaa Evijärvelle suunnitellessa puheeksi myös kuuaiheinen musiikki. Lauluja, joiden nimessä sanoista puhumattakaan Kuu on edes jollain tavoin mukana on tietenkin lukematon määrä. Seuraavassa on Youtube-soittolista henkilökohtaisista suosikeistani. Jotakin on varmaan päässyt unohtumaan, mutta niitähän voi vaikka lisäillä ensi vuoden InOMNin aikoihin. Tyylilajivalikoima on kohtalaisen laaja, joten puhdasoppisilla oikeassaolijoilla voi tulla tämän listan kanssa vaikeuksia. Linkit yksittäisiin kappaleisiin ovat alla, koko soittolistaan pääsee käsiksi tästä.


Sunderlandin suurten poikien kolmas levy Mush vuodelta 1991 on monessa mielentilassani maailman paras levy. Ja levyn avaava I Want the Moon on monessa mielentilassani Mushin paras biisi. Onko I Want the Moon siis maailman paras biisi? Voi hyvin ollakin.

Why the Long Face oli epätasaisuudessaan kieltämättä melkoinen pettymys kun se ilmestyi Big Countryn parhaiden studio- ja livelevyjen jälkeen vuonna 1995. Siitä ei silti pääse mihinkään, että parhaimmillaan Stuart Adamson teki tälläkin levyllä planeetan hienointa musiikkia.

Ludwig van Beethoven: Pianosonaatti#14, adagio sostenuto (Kuutamosonaatti)
Kuutamosonaatin ensimmäinen osa on vaan aikamoisen kaunis. Punkhenkisesti ajatellen tuon olisi kyllä voinut tiivistää pariin minuuttiin, nyt se menee vähän turhan progeksi. Tietysti voi myös kysyä, kuuluuko tämä listalle, koska ei Beethoven itse tätä Kuutamosonaatiksi kutsunut, vaan nimitys on myöhempää perua. Mutta menköön nyt. Esittäjästä ei ole mitään havaintoa.

Kemiläisten eka täyspitkä oli erinomainen power metal -levy. Laukkakomppi oli loistavasti hallussa Fullmoonillakin. Tuota iloahan ei sitten kovin kauan kestänyt, joten nautitaan tästä nuoruuden innosta.

Ilmeinen valinta tälle listalle. Mutta minkäs sille voi, että John Fogerty osasi aikoinaan tehdä tarttuvia ralleja.

Iki-ihana Audrey Hepburn, Henry Mancinin sävel ja Johnny Mercerin sanat. Tässä lähestytään täydellisyyttä. Elokuvakin on mainio.

Sally Oldfieldin esikoislevy Water Bearer (1978) on lähestulkoon loistelias. Samalle tasolle hän ei sitten myöhemmin enää yltänytkään, ainakaan sen perusteella mitä minä olen kuullut. Night of the Hunter’s Moon on levyn parhaimmistoa.  

Sallyn velipoika ei myöskään ollut ihan kehno säveltäjä. Mutta vaikka Mike Oldfield muuta väittääkin, saattoi Maggie Reillyn taivaallisella äänelläkin olla jotain vaikutusta biisin suosioon…

Hilpeä renkutus, ja tällä Apollo 13:n kolmeen ja puoleen minuuttiin tiivistävällä videolla minua hymyilyttää Tom Hanks tanssahtelemassa hey-huutojen tahtiin Kuussa.

Vähän erilainen Moondance. Van Morrison on yksi niistä laulaja-lauluntekijöistä, joista en koskaan oikein ole saanut otetta, vaikka hienoja lauluja on Moondancen lisäksikin roppakaupalla syntynyt.

Jostain syystä tämä vanha kärttyinen mies sopii tuon toisen vanhan kärttyisen miehen jälkeen.

Curtis Lee: Under the Moon of Love
Mudin ja Showaddywaddyn versioissa on kai monen mielestä oma viehätyksensä, mutta itse tykkään alkuperäisestä Curtis Leen versiosta eniten.
Yksi parhaista äänistä koskaan? Ja loistava biisikin.

Myönnetään, ei tämä Zevonin parhaimmillaan ylivertaisen nerokkaan tuotannon huippu ole, eikä edes Transverse Cityn (1989) parhaimmistoa. Mutta eihän tätä Zevon-fanina voinut sivuuttaa.  

Seventh Son of the Seventh Son on kyllä oikein hyvä levy, mutta en aikoinaan (1988) oikein kyennyt sulattamaan sen aika härskiksi yltynyttä syntikoiden käyttöä. Enkä minä sitä oikein sulata vieläkään. Ihan kelpo biisin Adrian Smith ja Bruce Dickinson silti saivat aikaiseksi.

Kun Moonchildista puhutaan, ei Rory Gallagheria voi ohittaa. No, Rorya nyt ei oikein ohiteta muutenkaan. Tässä liveversio Montreuxista vuodelta 1985 eikä Calling Cardin alkuperäinen. Hienon biisin ja Roryn kitarajumaluuden lisäksi kannattaa kuunnella Gerry McAvoyn hengästyttävää bassottelua.

Folkmetallin perustajat herkistelevät. Tämä ei ole Silent Whales of Lunar Seas -levyltä, mutta hienon, skycladmaisen kaksoismerkityksellisen nimensä ansiosta se pitää tässä yhteydessä mainita. Moongleam and Meadowsweet on Skycladin ensimmäiseltä eli The Wayward Sons of Mother Earthiltä, jota minulla ei ole, koska folk oli silloin vielä liiaksi sivuosassa omaan makuuni.
Kun tuo folk kerran mainittiin, niin pitäähän tähän vielä yksi kärttyinen vanha mies ottaa. Ritchie-sedällä pysyy kitara edelleen hyppysissä ja Candice Nightilla on kerrassaan kaunis ääni. Violetti Kuu vaatinee tulivuorenpurkauksen tai vähintäänkin suuren metsäpalon tuottamia partikkeleja ollakseen mahdollinen.

Nick Drake: Pink Moon
Meinasi unohtua. Kelpo laulu tämäkin on, vaikka ei meikäläinen Drakea kovin montaa laulua putkeen jaksaisi kuunnella.

Jatketaan värikkäiden kuiden teemaa. Klassikkobiisistä löytyy monenmoisia versioita, mutta tämä on kyllä ykkönen. Nämä heput osasivat laulaa.

Lisää sinistä kuuta. Kuningas Elvis teki tästä Bill Monroen alkuperäisestä myös erinomaisen version.
Skapunk on iloinen asia! Indestructible (2003) taitaa olla Rancidin äärimmäisen epätasaisen tuotannon toiseksi toimivin kokonaisuus.  
Vuonna 1993, eli siinä vaiheessa kun kukaan – media sen paremmin kuin fanitkaan – ei oikeastaan odottanut Big Countrylta mitään, he julkaisivat The Buffalo Skinnersin. Se on Big Countryn ja tietenkin myös Stuart Adamsonin levyistä se kaikkein sykähdyttävin kokonaisuus, täynnä toinen toistaan huikeampia lauluja. Pink Marshmallow Moon saa aina ihoni kananlihalle. Melodia, sanat, soitto ja laulu toimivat. Adamsonin kitarointi on tietenkin ihan oma lukunsa. Se ei ole täysin perinteisintä Adamsonia, mutta samalla hämmentävän tyylipuhtaasti juuri häntä itseään. Tässä lienee tämän InOMN-soittolistan upein biisi, eli tämänhetkisessä mielentilassani jopa I Want the Moonia parempi.

Frankie Stubbsin sulosoinnuilla aloitettiin, joten niihin on myös hyvä lopettaa. Tämä on se ehkä tutuin eli Minxin (1993) sähköinen versio. Akustisestikin tietysti toimii.

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

InOMN on täällä!

Otsikossa pitäisi oikeastaan lukea "InOMN on täällä!" Nyt on nimittäin niin, että NASAn sponsoroima International Observe the Moon Night -tapahtuma järjestetään ensimmäistä kertaa myös Suomessa. Yhdysvalloissa perinne alkoi Lunar Reconnaissance Orbiter -luotaimen myötä vuonna 2009, ja kansainväliseksi tapahtuma muuttui seuraavana vuonna. InOMN-tapahtumia on pidetty yli 40:ssä maassa, mutta Suomessa ei kuitenkaan ole ainuttakaan virallista tilaisuutta tätä ennen järjestetty.

Kyseessä on suurelle yleisölle ja kenelle tahansa Kuusta kiinnostuneelle tarkoitettu Kuuhun eri ilmenemismuodoissaan keskittyvä kansanvalistus- ja havaintotapahtuma. Tänä vuonna se järjestetään 8.10., eli ensi lauantaina, osana Evijärven Taivastelijoiden 30-vuotisjuhlia. Kuu näkyy tuolloin huonosti ja kohoaa vain noin seitsemän asteen korkeudelle, mutta eihän se toki menoa haittaa. Päivän ja illan mittaan Taivastelijoiden tornilla on luvassa esityksiä Kuusta niin tutkimuksen kuin harrastuksenkin näkökulmista. Jälkimmäisen tarjoavat Elina Lahden ja Oskari Syynimaan upeat kuvat Kuusta. Kelin salliessa Taivastelijoiden erinomaisessa tähtitornissa pääsee toki myös havaitsemaan Kuuta. Tapahtuman tarkemmat kuviot selviävät alla olevasta lehdistötiedotteesta.



Lokakuun kahdeksas kuuluu Kuulle!


Evijärvellä järjestetään la 8.10. klo 14.00 – 23.00 Suomen ensimmäinen International Observe the Moon Night -teemapäivä, joka on osa kansainvälistä Yhdysvaltojen avaruushallinto Nasan johtamaa tapahtumakokonaisuutta. USA:ssa teemapäivää on vietetty vuodesta 2009 lähtien ja tapahtumia järjestetty yli 40 maassa, nyt ensi kertaa myös Suomessa.

Tapahtuman keskeinen tarkoitus on lisätä suuren yleisön tietoisuutta Kuusta ja kaikkeen siihen liittyvästä, sekä havainnoida Kuuta samana päivänä eri puolilla Maapalloa. Moon Night -tapahtumaa ei ole suunnattu ainoastaan alan harrastajille, vaan tarkoitus on lisätä meidän kaikkien tietoisuutta ja ymmärrystä Kuusta. Tapahtuma järjestetään Evijärven Taivastelijat ry:n tähtitornilla, joka sään salliessa tarjoaa illan pimetessä mahdollisuudet ohjattuun Kuun tutkiskeluun kaukoputkella. Paikalla on myös useita alan harrastajia, joiden kanssa voi keskustella Kuusta sekä planeetoista ja tähtiharrastuksesta enemmänkin.

Evijärvellä järjestettävän tapahtuman ainutlaatuisuutta lisää se, että yleisöllä on mahdollisuus tutustua Järviseutu-Seura ry:n omistukseen siirtyneen planeettakuva-arkiston helmiin. Esillä on mm. historiallisia Lunar Orbiter -luotainten kuvia, joiden avulla esim. selvitettiin Apollo-lentojen lasketumispaikkoja. Esillä on myös myöhäisempien Apollo 15, 16 ja 17 -lentojen ottamia kuvia kuusta. Planeettakuva-arkisto toimi aikaisemmin Oulun yliopistossa Nasan pohjoismaisena planeettakuva-arkistona, ennen kuin aineisto siirtyi Järviseutu-Seura ry:n omistukseen. Vastaavia arkistoja Euroopassa on vain Pariisissa, Berliinissä, Lontoossa ja Roomassa.

Kello 15 alkaen FT, planeettageologi Teemu Öhman pitää luennon Kuusta ja esittelee ja pohjoismaista planeettakuva-arkistoa, erityisesti Lunar Orbiter- ja Apollo-lentojen tuloksia. Kello 17 tutustutaan kauhavalaisten Kuun kuvaamisen eksperttien Elina Lahden ja Oskari Syynimaan kauniisiin kuukuviin.

Tapahtumaan on vapaa pääsy ja se on avoin kaikille. Evijärven tähtitieteen yhdistyksen tähtitornin osoite on Kirkkotie 419. Taivastelijat-yhdistys täyttää tänä vuonna 30 vuotta ja tapahtuma on osa juhlavuoden ohjelmaa. Evipartio pitää puffettia ja paistaa muurinpohjalettuja.

Suomen ensimmäisen International Observe the Moon Night -teemapäivän järjestelyissä ovat mukana Evijärven Taivastelijat ry, Järviseutu-Seura ry:n OutdoorsLife-hanke, Arctic Planetary Science Institute ry, Evipartio ja Aisapari ry:n Kylille-hanke.

Tässä linkki kansainväliseen tapahtumaan: http://www.observethemoonnight.org/


Lisätiedot:
Teemu Öhman
040 566 7143
FT, planeettageologi ja kraatteritutkija
Arctic Planetary Science Institute ry.

P.S. 5.10.2016 klo 10.45: Lisätäänpä tähän loppuun vielä Aisaparin tekemä ja jakama mainos aiheesta: