InOMN 2023

Kansainvälinen ja jo perinteikkääksi luonnehdittava NASAn tukema kuutapahtuma International Observe the Moon Night (InOMN) on pian taas täällä. Tämän vuoden tapahtuma on lähtökohtaisesti lauantaina 21.10.2023, mutta oman InOMN-spektaakkelinsa voi järjestää koska tahansa 13.–31.10.2023. Vaikka tapahtuman nimessä viitataan Kuun havainnointiin, tämä ymmärretään InOMN-väen joukossa hyvin laajasti. Käytännössä kutakuinkin mikä tahansa Kuuhun liittyvä aktiviteetti kelpaa: Kuun kiikarointi yksikseen takapihalta, kuunäytös kauppatorilla, luentotilaisuus tai Apollo 13:n katsominen kaverien kanssa. Tapahtumat voivat siis olla yksityisiä, julkisia, verkossa tai vanhanaikaisesti ihan oikeiden ihmisten parissa järjestettäviä. Ainoa ”vaatimus” tilaisuuden virallistamiseksi on sen rekisteröiminen. Toistaiseksi Suomessa pidettäviä tilaisuuksia kartalla näyttäisi olevan yksi, mutta eiköhän niitä vielä jokunen muukin ilmesty. 

Koska InOMN järjestetään syksyisin kasvavan Kuun aikaan, Kuu näkyy Suomessa aina väkisinkin huonosti. Tämä vuosi on tässä suhteessa aivan kammottava, sillä juuri 21.10. Kuu ei omalta havaintopaikaltani Äänekoskelta edes nouse horisontin yläpuolelle (sattumalta korkeus etelässä on tasan 0,0°). Pohjoisempana se jää horisontin alapuolelle, Etelä-Suomessa taas viistää hetken etelähorisontin tuntumassa. Käytännössä Kuuta ei siis tuolloin voi havaita. 

Viimeinen mahdollinen virallinen InOMN-viikonloppu onkin sitten Kuun näkymisen kannalta paljon kiinnostavampi. Kuu on täysi, mikä esimerkiksi kuunäytöksen kannalta on aina huono juttu, mutta tuolloin illalla 28.–29.10. tapahtuu osittainen kuunpimennys. Se on varsin vähäinen pimennys, mutta näkyy kelin salliessa hyvin koko Suomessa. Kirjoittelin siitä erillisen blogijutun, joten ei siitä nyt sen enempää. Kuunpimennyksen yhdistäminen InOMNiin olisi suomalaisesta näkökulmasta paljon järkevämpää kuin tapahtuman järjestäminen juuri kaikkein virallisimpana iltana.

Jos siis tämänvuotisiin InOMN-aktiviteetteihin aikoo vallankin yleisötapahtuman järjestäjänä osallistua, kohtapuoliin alkaa tulla hieman kiirus. Kuu on kuitenkin niin monimuotoinen kohde, että siitä voi nauttia lukemattomin eri tavoin, oli sitten InOMN tai ei.

Lokakuun osittainen kuunpimennys

Tämän vuoden viimeinen ja paras kuunpimennys on nähtävissä illalla 28.–29.10.2023. Se osuu siis mukavasti lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi ja on enimmäkseen havaittavissa ennen puoltayötä varsin korkealla kaakkois- ja etelätaivaalla, joten sen puolesta tilanne on mitä mainioin. Valitettavasti vain pimennys on aika vähäpätöinen, sillä täysvarjoon joutuu vain 12 % Kuun kiekosta. Toinen mahdollinen ongelma on, että lokakuun loppu tuppaa olemaan erittäin pilvistä aikaa. 

Kuu viistää Maan varjoa ”yläpuolelta”, joten täysvarjossa käväisee osa Kuun lounaista ja eteläistä osaa. Kuuharrastajien parissa ainakin Suomessa on silloin tällöin ollut puhetta siitä, onko puolivarjo tai alkava täysvarjo helpompi havaita Kuun tummien merien vai vaaleiden ylänköjen ylänköjen kohdalla. Minusta lievä tummentuminen on aina ollut helpompi nähdä ylängöillä, mutta muitakin näkemyksiä siis on. Vertailu on vaikeata, sillä kaikki pimennykset ovat erilaisia ja nähtyjen pimennysten välissä voi mennä muutamakin vuosi. 

Oheisesta kuvastakin voi karkeasti hahmottaa, että tällä kertaa täysvarjo lankeaa lähinnä Kuun eteläisille ylängöille. Itäinen libraatio on kuitenkin tuolloin aika reipas, noin neljä astetta. Käytännössä se tarkoittaa, että Oceanus Procellarumin laavat ovat hieman lähempänä Kuun näennäistä länsireunaa kuin keskimäärin. Oman veikkaukseni mukaan tämä tuo hitusen lisävaikeutta puolivarjopimennyksen alkupuolen havaitsemiseen. Sen ihan alkuvaihettahan on joka tapauksessa mahdoton havaita. Täysvarjo kyllä lankeaa ilmeisesti ainakin lähes kokonaan ylängöille.

28.–29.10.2023 näkyvän osittaisen kuunpimennyksen vaiheet. Puolivarjopimennyksen alkuun (klo 21.02) liitin kuvan täysikuusta auttamaan sen hahmottelussa, mihin Maan varjo lankeaa, muutoin Kuu on kuvattu keltaisilla ympyröillä. Kuu liikkuu radallaan tähtien suhteen oikealta vasemmalle eli kohti itää, mutta Maan pyörimisen takia näennäisesti tietysti kulkee illan kuluessa maastoon nähden vasemmalta oikealle. Tässä kohtaa on aina myös muistettava sanoa, etteivät puoli- ja täysvarjo näy taivaalla. Täysikuukuva: NASA / Sean Smith. Muokattu Fred Espenakin kaaviosta.

 

Alla olevassa taulukossa on esitetty pimennyksen kulku Äänekosken horisontin mukaan laskettuna. Ajat on otettu Ursan Tähdet 2023 -vuosikirjasta (ja verrattu Fred Espenakin antamiin aikoihin), suunnat ja korkeudet on tarkistettu sekä Timeanddate.com ja Mooncalc.org -sivustoilta. Eri lähteet olivat lähes aina yhtäpitäviä, mutta joissain ajoissa oli minuutin ja suunnissa tai korkeuksissa asteen eroja. Ajat ovat Suomen kesäaikaa. Pimennyksen jälkeen kellot voikin kääntää takaisin normaaliaikaan, johon virallisesti palataan aamulla neljältä (kesäaikaa). 

Tapahtuma	Aika	Suunta	Korkeus
Puolivarjopimennys alkaa	21.02	113°	26°
Osittainen pimennys alkaa	22.35	136°	35°
Maksimi	23.14	147°	37°
Osittainen pimennys päättyy	23.53	158°	39°
Puolivarjopimennys päättyy	01.26	187°	41°

Seuraavaa kuunpimennystä joudutaan odottamaan lähes vuosi, eli 18.9.2024 saakka. Tuolloin pimennys on vielä hieman vähäisempi kuin tällä kertaa, joten toivotaan, että nyt pilvien suhteen kävisi tuuri.

Lokakuu 2023 kuvina

Viimeisimmät päivitykset 10.10.2023

Lokakuun kuvat Kuusta noudattelevat tuttua linjaa, eli ellei toisin ole sanottu, kuvat on otettu Nikon CoolPix P900:lla jalustalta Äänekoskella ja ne on yleensä aika kevyesti käsitelty.

10.10.2023

Kuu maatamoineen oli varsin lähellä Regulusta ja Venusta, joten pitihän tilanteesta yrittää ottaa kuva. Ei tuo häävisti onnistunut. Tarkennuksen kanssakin sai taas taistella, mutta ainakin valotukset itse Kuusta osuivat tänä aamuna noin klo 06.40–07.00 hieman paremmin kohdalleen kuin eilen. Ohuita stratocumuluksen riekaleita pyöri pientä kiusaa tekemässä.

Alareunassa Venus, siitä ylävasemmalle Leijonan kirkkain tähti Regulus. 10.10.2023 klo 06.43.

 

10.10.2023 klo 06.46.

Humorumin törmäysallas ja sitä suurelta osin täyttävä Mare Humorum kuuluvat suosikkitörmäysrakenteideni joukkoon. 10.10.2023 klo 06.48.

Baillya ympäröivät Zucchius (63 km), Bettinus (72 km) ja Kircher (71 km) näkyivät tänä aamuna lähinnä vain mustuuden täyttäminä valorinkuloina. Kannattaa verrata eilisaamun näkymään. 10.10.2023 klo 06.51.

Kuun suurin laavauoma eli Schröterin laakso erottuu heikosti, kun tietää mistä (Aristarchuksen ylängöltä) sitä etsii. 10.10.2023 klo 06.52.

Turhan paljon zoomailtu. 10.10.2023 klo 06.52.

9.10.2023

Olin varsinaisesti havaitsemassa Jupiteria kaukoputkella, mutta sinä aikana kun mänty esti Jupiterin ihailemisen, otin noin klo 02.50–03.02 jokusen kuvan vielä alle kahdessakymmenessä asteessa olleesta Kuusta. Sirppi oli jo sen verran kapeahko, että CoolPixillä alkoi olla vaikeuksia tarkennuksen kanssa. Lisäksi ylängöt tuppaavat sirppikuvissani aina ylivalottumaan normaaliakin pahemmin.

9.10.2023 klo 02.55.

Melko alhaalla oikeassa reunassa oleva Hainzel näyttää tässä valaistuksessa ihan Gemini-kapselilta. 9.10.2023 klo 02.57.

 

Kuvan yläreunassa säteiden ympäröimänä on Kepler (29 km). Alareunassa on Bailly (301 km) ja sen sisällä Bailly B (62 km). Ylhäällä Baillyä reunustavat vasemmalta Zucchius (63 km), Bettinus (72 km) ja Kircher (71 km). 9.10.2023 klo 02.58.

Tässä tämä ylikäsitelty kuva näyttää vielä rujommalta kuin sen parissa värkätessäni. Länsireunan ylivalotusongelma tulee ainakin hyvin demonstroiduksi... 9.10.2023 klo 02.59.

6.10.2023

Alkuyö oli ollut selkeä, mutta kun vartin yli kahden tienoilla reilu viimeinen neljännes oli noussut tarpeeksi ja tullut itselleni helpompaan kuvaussuuntaan, tulivat myös stratocumulus-pilvet. Ne vain sotkivat kuvaa eivätkä tehneet edes kunnollista kehää. Muuten yö oli hieno, pari astetta pakkasta. Suuri itäinen libraatio, kuutisen astetta, näkyy eritoten siinä, että Oceanus Procellarum yltää oikeastaan kiekon länsireunaan saakka. Eteläinen libraatio oli samaa luokkaa, mutta tähän hätään ei ole aikaa tutkailla, mitä tuolla syvässä etelässä oikein erottuu.

6.10.2023 klo 02.13.

6.10.2023 klo 02.14.

Etelän ylänkömaisemaa hallitsee tuttuun tapaan 231-kilometrinen Clavius. 6.10.2023 klo 02.14.

6.10.2023 klo 02.15.

Vasenta puoliskoa komistavat Kepler ja Copernicus kirkkaine säteineen, keskeltä oikealle on Ptolemaeus–Alphonsus–Arzachel-kolmikko. 6.10.2023 klo 02.16.

Stratocumulus-hussakka oli harvinaisen tympeää. 6.10.2023 klo 02.17.

Kuu lokakuussa 2023

Selvittelin itselleni illalla 28.10.2023 tapahtuvan osittaisen kuunpimennyksen näkymistä. Samalla mielessäni kangasteli, että taannoin menin alustavasti lupailemaan harrastuskollegoille kenties tekeväni joskus tämän havaintokauden puitteissa kuukarttavertailun. Näitä silmällä pitäen tuumasin, että on varmaan syytä yrittää tilapäistä ryhtiliikettä ja jälleen tehdä Kuun näkymisestä Äänekosken horisontin mukaan taulukko ja samalla myös libraatiokaavio. Kaaviossa on tällä kertaa bonuksena myös kuunpimennyksen kellonajat Fred Espenakin mukaan (eräissä ajoissa on minuutin erot Ursan Tähdet 2023 -vuosikirjan aikoihin, mutta käytännön merkitystähän tuolla ei ole). Luultavasti kirjoittelen muutaman viikon sisällä tarkemman jutun pimennyksen näkymisestä, vaikka tuon perustaulukon avullakin pärjää aika pitkälle.

Mutta tässäpä siis taas aluksi Kuun nousu- ja laskuajat ja -suunnat, etelässäoloaika ja -korkeus, sekä vaihe Time and Date -palvelun laskemana (www.timeanddate.com) Äänekosken horisontin mukaan lokakuussa 2023. Timeanddate.com -palvelun luvalla. Tarkemmat taustatiedot ovat luettavissa tammikuun 2022 katsauksessa. Normaaliaikaan siirtyminen aamulla 29.10. on taulukossa huomioitu.

Pv	Nousu		Lasku		Nousu		Etelässä		Vaihe
1	-		10:30	300°	18:49	55°	2:24	38.0°	97 %
2	-		12:27	316°	18:42	40°	3:16	44.2°	91 %
3	-		14:29	332°	18:32	25°	4:09	49.2°	83 %
4	-		16:50	351°	18:05	7°	5:03	52.7°	74 %
5	-				-		5:59	54.7°	64 %
6	-				-		6:53	55.0°	54 %
7	-		18:51	343°	21:39	19°	7:46	53.8°	44 %
8	-		18:38	329°	23:33	34°	8:36	51.3°	34 %
9	-		18:30	316°	-		9:23	47.7°	25 %
10	1:14	47°	18:23	304°	-		10:06	43.2°	18 %
11	2:49	61°	18:17	291°	-		10:48	38.0°	11 %
12	4:19	74°	18:11	279°	-		11:28	32.4°	5 %
13	5:47	87°	18:05	267°	-		12:08	26.5°	2 %
14	7:16	100°	17:59	254°	-		12:48	20.5°	0 %
15	8:49	114°	17:53	241°	-		13:31	14.7°	1 %
16	10:29	128°	17:46	228°	-		14:16	9.3°	3 %
17	12:18	143°	17:37	214°	-		15:04	4.7°	8 %
18	14:23	160°	17:22	198°	-		15:57	1.2°	15 %
19	-				-		16:54	-0.7°	23 %
20	-				-		17:54	-1.1°	33 %
21	18:20	173°	19:35	189°	-		18:54	0.0°	45 %
22	17:49	153°	22:09	210°	-		19:52	2.9°	57 %
23	17:38	137°	-		-		20:48	7.5°	68 %
24	-		0:16	227°	17:30	122°	21:41	13.5°	79 %
25	-		2:14	243°	17:23	107°	22:32	20.2°	88 %
26	-		4:06	260°	17:17	92°	23:21	27.4°	95 %
27	-		5:55	276°	17:11	77°	-
28	-		7:45	292°	17:05	62°	0:11	34.5°	99 %
29	-		8:39	308°	15:58	47°	1:01	41.1°	100 %
30	-		10:39	324°	15:49	33°	0:54	46.8°	98 %
31	-		12:49	341°	15:35	17°	1:49	51.2°	94 %

Kuun geosentrinen pituus- ja leveysastelibraatio Fred Espenakin mukaan (www.astropixels.com), etelässäolokorkeus Timeanddate.com -palvelun mukaan kymmenen asteen välein, sekä Brownin, Meeusin ja Goldstinen lunaationumerot itse laskettuina lokakuussa 2023. Tarkemmat taustatiedot libraatiosivulla.

Lisäys myöhemmin yöllä 5–6.10.2023: Tein kokeeksi libraatiokaaviosta myös entistäkin sekavamman version, johon olen libraatiokäyrän viereen merkinnyt myös perigeumin hetken (P) eli sen ajankohdan, kun Kuu on hieman soikealla radallaan Maata lähinnä, samoin kuin apogeumin (A) eli Maasta kauimpana olevan hetken. Apo- ja perigeumin hetkillä ei tosin havaitsijan eikä vallankaan itseni kannalta ole järin suurta merkitystä, koska median väitteistä huolimatta Kuun näennäistä koon vaihtelua ei käytännössä huomaa. Valokuvaamalla ero toki on mahdollista tuoda hienosti esiin. Apo- ja perigeum on minulla noissa kaavion yhteydessä olevissa taulukoissa ollut ennenkin, eli sikäli tämä ei tuo uutta tietosisältöä, onpahan vaan nyt visuaalisestikin havainnollistettuna sama asia.

Tässä vaiheessa voisi kysyä, miksi en ole taulukoissa maininnut nousevaa ja laskevaa solmua. Ne on kuitenkin lähteenä olevassa Fred Espenakin datassa mainittu (paitsi silloin kun samalle päivälle osuu jokin merkittävämpi tapahtuma, kuten tällä kertaa täysikuu), samoin kuin Ursan Kuu- ja planeetat -ryhmän tarkemmissa libraatiokaavioissa. 

Kerrataan ensin, mikä merkitys solmupisteillä oikein on. Nouseva solmu viittaa siihen, että Kuu nousee radallaan Maan ratatason eli ekliptikan pohjoispuolelle. Laskeva solmu taas luonnollisesti tarkoittaa, että Kuu siirtyy ekliptikan eteläpuolelle. Solmujen yhteys libraatioon on lähinnä siinä, että suurin eteläinen libraatio koittaa viikon kuluttua nousevan solmun hetkestä. Vastaavasti suurin pohjoinen libraatio on viikko laskevan solmun jälkeen. Libraatiosta ja solmuista enemmän kiinnostuneen kannattaa lukea Paula-Christiina Wirtasen ja Veikko Mäkelän mainio juttu vuoden takaisesta Zeniitistä.

On syytä kuitenkin tässäkin yhteydessä korostaa, että pituus- ja leveysastelibraatio eivät ole yhteydessä toisiinsa. Esimerkiksi Wirtasen ja Mäkelän jutussa todetaan näin: "Mikäli Kuu pujahtaa ekliptikan eteläpuolelle uudenkuun aikaan, saamme ensimmäisessä neljänneksessä ihastella koillisnurkkaa." Nyt lokakuussa laskeva solmu on uudenkuun aikaan, mutta vaikka ensimmäisen neljänneksen aikaan pohjoista libraatiota piisaakin, koillisnurkan parhaan näkymisen kannalta kaivattaisiin myös itäistä pituusastelibraatiota eikä suinkaan läntistä, kuten nyt tapahtuu. No, kyllähän pohjoinen libraatio koillistakin seutua hieman esille samalla tuo, eli sikäli tuo tietenkin pätee.

Solmuilla on toki keskeinen merkitys myös pimennysten kannalta: kuun- tai auringonpimennyksiä voi syntyä vain silloin, kun täysi- tai uusikuu on lähellä nousevaa tai laskevaa solmua. Tässä lokakuussa täysikuu on lähellä nousevaa solmua (molemmat 28.10.), ja meillä näkyykin osittainen kuunpimennys. Mutta uusikuu (14.10) on lähellä laskevaa solmua (15.10.), miksei siis meille ole hehkutettu tulossa olevasta auringonpimennyksestä? Vaan 14.10.2023 todellakin tapahtuu rengasmainen auringonpimennys. Se vain sattuu näkymään Amerikan mantereilla, ei Suomessa, minkä tähden siitä ei ole täkäläisillä kylillä huudeltu. 

Kaaviota katsellessa on syytä muistaa, että auringonpimennykset ovat pienemmän pimentävän varjon vuoksi paljon harvinaisempia kuin kuunpimennykset, joten suoraan kaavion perusteella ei siksikään voi sanoa, tapahtuuko pimennystä vai ei. Tästä sekavammasta kaaviosta on kuitenkin se etu (ainakin niille, joita asioiden visualisoiminen pelkän tekstin lisäksi helpottaa), että apogeumin ja perigeumin paikkojen perusteella voisi jo arvailla, että tällä kertaa mahdollisuudet rengasmaiseen auringonpimennykseen ovat hyvät (kuten siis tapahtuukin).

Solmuja en ole kaavioiden taulukko-osuuteen merkinnyt, enkä merkitse jatkossakaan, kahdesta syystä. Ensinnäkin joutuisin tilanpuutteen vuoksi tekemään Excel-kaavion pohjan uusiksi, ja se on uskomattoman ärsyttävää väkertämistä. Toisekseen solmujen ajankohdat ovat koko ajan olleet libraatiokaaviosta luettavissa. Nouseva solmu on nimittäin silloin, kun pohjoinen leveysastelibraatio muuttuu eteläiseksi (libraatiokäyrä leikkaa x-akselin ylhäältä alas). Laskeva solmu koittaa vastaavasti eteläisen libraation muuttuessa pohjoiseksi (libraatiokäyrä leikkaa x-akselin alhaalta ylös). Tuo on tietysti täysin ilmeistä kun sitä hetken tuumailee, mutta enpä itsekään voi tunnustaa asiaa juuri miettineeni. Jos asiaa ei jaksa pyöritellä päässään, voi jonkinlaisena muistisääntönä pitää mielessään, että solmu nousee kun libraatio laskee. Ainakin tällä kertaa kirjoitan muistutukseksi solmut himmeästi myös kaavioon x-akselille näkyville.

 

En tiedä, milloin seuraava libraatiokaavio tulee tehtyä, mutta voisin kuvitella, että kun sen aika taas koittaa, tällä hivenen uudistetulla pohjalla jatketaan. Itselleni tämä aivojumppailu ainakin oli tervetullutta taivaanmekaniikan alkeiden kertausta. Ja solmuihin tai geumeihin mitenkään liittymättä on hauska myös huomata, että marraskuussa päästään nauttimaan Goldstinen lunaationumeron pyörähtämisestä satasten osalta tasalukuun. Eli itselläni on sitkeästi vaan tilausta näille.