Auringonpilkut syyskuussa 2023

Viimeisimmät päivitykset 3.10.2023

Saas nähdä, minkä verran nyt syyskuussa enää auringonpilkkuja tulee kuvattua. Tässä nyt kuitenkin sitä silmällä pitäen taas kuukausiketju. Edelleen kuvat on otettu jalustalla olleella Nikon CoolPix P900:lla AstroSolar-suodattimen läpi Äänekoskella, jollei toisin ole mainittu. GIMPillä mm. säätelen kuvien histogrammia sen verran, että fakulatkin erottuvat hieman paremmin.

28.9.2023

Syyskuun viimeiset auringonpilkkukuvat piti ottaa kolmen maissa yläpilvimössön läpi, joten aika töhnäisen näköistä on. Pilkut ja fakulat sinänsä olivat ihan kelvollisia.

28.9.2023 klo 14.56.

 

28.9.2023 klo 14.58.

28.9.2023 klo 15.00.

22.9.2023, Alahärmä

Tuuli hieman täristeli jalustaa kun kuvailin noin klo 13.15, mutta ei se pahemmin haitannut. Pilkkumaisema oli mitä mainioin.

22.9.2023 klo 13.13.

22.9.2023 klo 13.14.

 

Tulipa tämmöistäkin kokeiltua, mutta sen minkä koossa voittaa, häviää tarkkuudessa. 22.9.2023 klo 13.16.

22.9.2023 klo 13.19.

22.9.2023 klo 13.20.

18.9.2023, Alahärmä

Pilvet olivat taas kiusanani kun klo 13.50:n paikkeilla yritin kuvata auringonpilkkuja. Aluksi piti kuvata cirrostratuksen läpi, sitten altocumuluksen. Tämä oli sikäli valitettavaa, että idästä oli tulossa lupaava pilkku ja aiemminkin näkyvissä olleet ryhmät olivat ehkä hieman ryhdistäytyneet.

18.9.2023 klo 13.48.

18.9.2023 klo 13.48.

Ehkä hieman turha kuva, mutta laitetaan nyt kun tuli käsiteltyä. 18.9.2023 klo 13.49.

18.9.2023 klo 13.50.

15.9.2023, Alahärmä

Auringonpilkkuja piti klo 12.45:n tienoilla yrittää kuvata altocumulus-pilvien läpi ja raoista. Kameran automatiikalla oli myös normaalia suurempia ongelmia tarkennuksen kanssa. Tulipahan nyt kuitenkin taas pilkkutilanne joten kuten tallennettua.

15.9.2023 klo 12.48.

15.9.2023 klo 12.47.

15.9.2023 klo 12.49.

14.9.2023, Alahärmä

Tämä auringonpilkkujen kuvaussessio ei alkanut järin kehuttavasti: pudotin aurinkosuodattimen lattialle sillä seurauksella, että AstroSolar-kalvon reunaan tuli repeämä. Paikkasin sen mustalla erkkarilla ja jeesusteipillä, eikä tuo tunnu pahemmin haittaavan. Askarrellessa ja kiroillessa meni kuitenkin aikaa, joten kello oli 14.15:n kieppeillä kun pääsin kuvaamaan. Siinä vaiheessa pilvetkin olivat tietysti ehtineet jo haittaamaan. 

Itse pilkut olivat aika vaatimattomia, enkä kameran läpi sihtaillessani silmilläni erottanut kuin tuon itä- eli vasemman reunan selväpiirteisimmän pilkun. Kuvistakin tuli etenkin pilvien vuoksi vähän tavallista suttuisempia.

14.9.2023 klo 14.12.

14.9.2023 klo 14.13.

14.9.2023 klo 14.17.

9.9.2023

Puoli kolmen maissa iltapäivällä tuuli vähän tärisytti jalustaa, mutta muuten olosuhteissa ei suurta valituksen aihetta ollut. Pilkkujen määrä ja koko oli edelleen ihan kohtuullisella tasolla.

9.9.2023 klo 14.24.

9.9.2023 klo 14.26.

9.9.2023 klo 14.29.

8.9.2023

Pilviä pyöri kahden maissa jonkun verran kiusana, mutta muuten kelissä ei hirveästi ollut moittimista. Pilkkutarjonta oli edelleen ihan jees, muttei edelleenkään yhtä hyvä kuin aiemmin kesällä jossain vaiheessa oli vähän pidemmänkin pätkän.

8.9.2023 klo 14.02.

8.9.2023 klo 14.07.

8.9.2023 klo 14.08.

6.9.2023

Meni vähän yli neljään ennen kuin pääsin Aurinkoa kuvaamaan. Auringon korkeutta isompi kiusa olivat kuitenkin tuulenpuuskat ja stratocumulus-pilvet, jotka vitkalaukaisijan kymmenen sekunnin viiveen aikana usein ehtivät tehdä tuhojaan. Jokunen menettelevä kuva kuitenkin joukkoon mahtui. Pilkkutilanne oli suht OK, ja onneksi idästä (eli Auringon tapauksessa vasemmalta) näyttäsi olevan uutta nähtävää tulossa.

6.9.2023 klo 16.14.

6.9.2023 klo 16.21.

6.9.2023 klo 16.21.

Syyskuu 2023 kuvina

Viimeisimmät päivitykset 2.10.2023

Tässä jälleen tarjolla kuukauden kuukuvia kera satunnaisten kommenttien. Kaikki kuvat ovat taas tietysti Nikon CoolPix P900:lla jalustalta Äänekoskella otettuja ja suht maltillisesti GIMPillä käsiteltyjä, ellei toisin ole mainittu.

28.9.2023

Noin klo 00.15–00.30 stratus-pilvet liikkuivat erittäin vinhasti Kuun edessä. Meikäläinen ei siinä vauhdissa pysynyt oikein perässä, joten kuvat eivät juuri pienten pilviaukkojen kohdille osuneet. Mutta tulipa nyt tallennettua tämäkin tilanne.

Vaihteeksi tämmöinen taidepläjäys. 28.9.2023 klo 00.22.

Pohjoisessa terminaattorilla on suuri ja mahtava Pythagoras (D=145 km). 28.9.2023 klo 00.24.

Tämän pikselimössön rajauskin on taas kerran ihan mitä sattuu... Tämä on esillä vain siksi, että satun pitämään pömppöpohjaisesta Heveliuksesta (D=114 km) kovasti. Juuri sen yläpuolella terminaattorilla kuvan yläreunan tuntumassa on Cavalerius (D=59 km). 28.9.2023 klo 00.27.

26.9.2023, Alahärmä

Kasvava Kuu oli illalla varttia vaille kymmeneltä horisontin tuntumassa juuri ja juuri puiden yläpuolella ja stratocumulus-pilviä pyöri jatkuvasti edessä. Niinpä tuloksena oli vain pari suunnilleen tolkullista kuvaa.

26.9.2023 klo 21.46.

 

26.9.2023 klo 21.48.

9.9.2023

Taivas oli aamulla kuuden jälkeen yllättäen seljennyt, joten ennätin ottaa sinisellä taivaalla kauniisti loistaneesta sirpistä kuvia ennen kuin pilvet vyöryivät taas päälle. Nätti aamu.

Terminaattori oli suurten ja nuorten kraatterien suhteen esteettiseltä kannalta hyvällä kohdalla. Copernicus (D=96 km) ja Bullialdus (D=61 km) ovat nuo meristä kohoavat ja loistavat reunansa yön puolelle ulottavat komeimmat kraatterit. Etelän ylängöillä suurin terminaattorilla oleva kraatteri on Longomontanus (D=146 km). 9.9.2023 klo 06.10. 

Etelän ylänköjä vähän lähemmin mutta suttuisemmin nähtynä. Terminaattorilla Longomontanuksesta (D=146 km) pohjoiseen on Montanari (D=77 km) ja sitten Wilhelm (D=101 km). Etelämpänä ja enemmän päivän puolella on Schneiner (D=110 km). Kuva meni niin omituisen väriseksi, että pistin tämän kokonaan mustavalkoiseksi. Muutenkin käsittely on hieman raskaampaa kuin yleensä. 9.9.2023 klo 06.12.

Keskellä Copernicus. Sinus Iridumin basalttien väri- eli koostumusero muihin Mare Imbriumin basaltteihin verrattunakin erottuu. Myös tämän pistin mustavalkoiseksi ja käsittelin vähän rapsakammin. 9.9.2023 klo 06.15.

Huomattavasti lievemmin käsitelty näkymä 9.9.2023 klo 06.17.

7.9.2023

Keli oli taas aamulla klo 04.20:n kieppeillä erinomainen ja Kuu korkealla. Hetken katselin pikkuputkellakin Kuuta kun ei sitä mahdollisuutta malttanut ihan täysin jättää väliin. Kuvien kannalta ongelma oli, että valotukset olivat säännöllisesti pielessä, joten lopputulos ei näytä hääviltä. Mutta tulipahan nyt ikuistettua tämäkin. Etenkin kaukoputkinäkymässä Apenniinien vuoriston sisäreunan "tuplaus" näkyi tässä valaistuksessa aivan erinomaisesti.

Kun ei mistään kuvasta tullut hyvää, niin laitetaan kaksi huonoa. Nämä piti jopa muuttaa mustavalkokuviksi, kun kaikenmoista häiritsevää väriä oli siellä sun täällä. Vasemmalla klo 04.23 ja oikealla klo 04.33, ja siis 7.9.2023.

 

7.9.2023 klo 04.25.

7.9.2023 klo 04.27.

 

6.9.2023

Kuun vähenevää vaihetta havaitaan huomattavasti vähemmän kuin kasvavaa. Tämä johtuu vain siitä agraariyhteiskunnan perinnöstä, että keskimäärin ihmisten pitää aamuvarhaisella nousta päivän töihin. Vähenevä vaihe nimittäin näkyy parhaimmillaan syksyisellä aamuyön taivaalla. Kasvava vaihe näkyy upeimmin kevätiltoina, jolloin ihmisillä on paremmat mahdollisuudet sitä ihailla. Tietysti asiaan vaikuttaa sekin, että ainakin Pohjois-Euroopassa maalis–toukokuussa on keskimäärin huomattavasti selkeämpää kuin syys–marraskuussa. 

Omakaan aikatauluni ei antanut mahdollisuutta varsinaisesti kunnolla havaita Kuuta viime aamuyönä, ainoastaan ottaa siitä nopeat kuvat. Puoli kuuden maissa taivas jo sinersi, mutta Kuu oli korkealla pilvettömällä taivaalla, oli tyyntä ja seeing vaikutti hyvältä. Erityisesti pohjoiset seudut olivat aamulla oikein passelissa valaistuksessa, mutta kuvien tarkempaan kommentointiinkaan ei nyt aika riitä. Kaunis näky tuo joka tapauksessa oli.

6.9.2023 klo 05.33.

6.9.2023 klo 05.35.

6.9.2023 klo 05.36.

Nuo kirkkaimmat kohdat etenkin Copernicuksen alueella menivät vähän härskin näköisiksi, mutta olkoon. 6.9.2023 klo 05.37.