perjantai 11. elokuuta 2023

Päivän kraatteri: Alphonsus

Alphonsus ja sen geologia

Hivenen Kuun lähipuolen keskeltä etelään sijaitseva Ptolemaeuksen kraatterikolmikko on varmasti kaikille vähänkään Kuun havaitsemista harrastaneille tuttu. Kolmikon keskimmäinen jäsen eli Ptolemaeuksen ja Arzachelin välissä, vastikään esitellyn Alpetragiuksen koillispuolella sijaitseva Alphonsus on kolmikon geologisesti kiinnostavin jäsen. Siitä olisi paljonkin kerrottavaa, mutta koetetaan pidättäytyä pääasioissa.

Alphonsuksen (13,39°S; 2,85°W) läpimitta on komeat 111 km. Niinpä se on lähellä terminaattoria ollessaan kiikareillakin hyvin silmiinpistävä kohde. Satelliittikraattereita sillä on varsin paljon, eli 12 kappaletta. Koko kraatteri on kallellaan kohti länttä eli Mare Nubiumia siten, että itäisen reunan huiput ovat 800–1200 m korkeammalla kuin läntisen. Kraatterin syvyyskin reunan harjalta pohjalle mitaten on idässä suurempi, eli suurin piirtein 2,4–2,8 km, kun se lännessä on 1,7–2 km.

Alphonsus on erittäin monimuotoinen kraatteri. Huomaa etenkin Rimae Alphonsuksen raot kraatterin itäisellä pohjalla sekä niihin liittyvät tummien pyroklastisten kehien ympäröimät purkausaukot. Myös kraatterin keskeltä halkaiseva muhkurainen heitteleharjanne erottuu selkeästi. Alphonsuksen lounaispuolella on valtaisan keskuskohouman sisältävä Alpetragius. Kuva: NASA / ASU / LRO WAC / QuickMap / T. Öhman.

 

Alphonsuksen keskellä on melko pieni, noin 9 km pitkä, 7,5 km leveä ja 1,1 km korkea yhtenäinen keskuskohouma. Sen on spektroskooppisin menetelmin todettu koostuvan hyvin puhtaasta anortosiitista. Sen kokoa kannattaa verrata viereisen Alpetragiuksen ylisuureen keskuskohoumaan.

Alphonsuksen pohjan poikki suunnilleen pohjois–etelä-suunnassa kulkee muhkurainen harjanne, joka näyttää heitteleen synnyttämältä. Sen on mm. Chuck Wood tulkinnut Imbriumin altaan heitteleeksi, mutta tuoreessa Unified Geologic Mapissä se on edelleen määritelty vanhemmaksi eli nektariseksi. Tämä on kohtalaisen erikoista, koska Alphonsuksen pohja harjanteen molemmin puolin on kartan mukaan imbristä tasankoainesta. Ihan helposti minun aivoihini ei mahdu, kuinka heitteleperäinen tasankoaines peittäisi vain kraatterin pohjan puoliskot harjanteen molemmin puolin, mutta ei itse harjannetta.

Alphonsus on maineikas rakopohjainen kraatteri. Rakosysteemi on saanut oman nimensäkin, Rimae Alphonsus. Raot ovat keskittyneet kraatterin itäiseen pohjaan. Rakoihin liittyy myös useita kraatterinimen saaneita vulkaanisia purkausaukkoja, joita ympäröi tumma pyroklastinen aines. Se purkautui joskus imbrisellä kaudella. Purkausaukot ja niitä ympäröivä tumma aines pääsivät Woodin Lunar 100 -listallekin numerolla 47.

Alphonsuksen kohdalta on raportoitu myös erittäin runsaasti TLP-ilmiöitä (transient lunar phenomena), eli kaikenlaisia lyhytkestoisia valo- ja väri-ilmiöitä. Niiden todellinen luonne ja ylipäätään TLP-ilmiöiden todellisuus ovat erittäin kiistanalaisia.

Alphonsus on myös kuulentojen historian kannalta erittäin mielenkiintoinen kraatteri. Se oli nimittäin NASAn Ranger-ohjelman viimeisen, Ranger 9 -luotaimen kohde. Ranger 9 törmäsi Alphonsuksen koilliseen pohjaan 24.3.1965 ottaen syöksyessään yhä tarkempia ja tarkempia kuvia siitä.

Alphonsus ja Alpetragius Ranger 9:n kuvaamina 442 km:n korkeudesta 24.3.1965. Kuva: NASA / Ranger 9.

Alfonso X Viisas

Tähtitieteen historian kannalta vuodesta 1252 alkaen Kastilian ja Leónin kuninkaana ollut Alfonso X Viisas (1221–1284) oli varsin merkittävä hahmo. Hän ei itse ollut tutkija vaan suuntautui ennemminkin runouteen, mutta hän oli sikäli valistunut kuningas, että hän suosi taiteita ja tieteitä.

Alfonso X Viisas tuntemattoman taiteilijan kuvaamana. Kuva: Unknown author - Libro de los Juegos. Scanned from Four Gothic Kings, Elizabeth Hallam ed., Public Domain.


Alfonson merkittävin tähtitieteellinen panos oli määrätä joukko oppineita kokoamaan uudet, aiempia tarkemmat tähtitieteelliset taulukot, eli Auringon, Kuun ja planeettojen paikat kiintotähtiin nähden. Niitä tarvittiin erityisesti horoskooppien laatimiseen. Alfonson taulukoina tunnettu teos olikin merkittävästi edeltäjiään tarkempi, ja sitä käytettiin seuraavat kolme vuosisataa. Esimerkiksi Nikolaus Kopernikus käytti Alfonson taulukoita muuttaessaan maailmankuvan geosentrisestä heliosentriseksi.

Nimiölehti Alfonson taulukoiden vuoden 1545 painoksesta. Kuva: Alfonso X di Castiglia - Available in the BEIC digital library and uploaded in partnership with BEIC Foundation, Public Domain.

Alfonso sai kraatterinsa jo Giovanni Ricciolilta vuonna 1651. IAU antoi nimelle virallisen siunauksensa vuonna 1935.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti