tiistai 14. toukokuuta 2019

Tyynesti ylevä, selkeästi kirkas

Joku aika sitten törmäsin Tiede-lehden Petri Riikosen useamman vuoden takaiseen mainioon Kuun merten nimiä käsitelleeseen blogijuttuun. Toisin kuin Riikonen en ole koskaan vaivautunut tosissani yrittämäänkään opetella Kuun merten suomenkielisiä nimiä. Niissä kun ei välttämättä ole mitään järkeä, eivätkä ne aina vastaa sitä, mitä nimellä alkujaan tarkoitettiin. Parempi siis pysytellä latinassa. Riikosen juttu herätti kuitenkin ajatuksen, että pitäisi jossain vaiheessa huvin vuoksi hieman selailla, millaisia suomenkielisiä nimiä Kuun merille on eri aikoina ehdoteltu.

Nimet keskeisimmille Kuun merille ja osalle muistakin tummista, pienemmistä basalttitasangoista ovat peräisin italialaiselta jesuiitalta Giovanni Ricciolilta (1598–1671). Hän tutki mm. putoamisliikettä, mutta parhaiten hänet muistetaan nykykäyttöön päätyneen Kuun nimistön luojana. Suuri osa Kuun lähipuolen kraatterien ja merien nimistä on edelleen samoja, jotka Riccioli vuonna 1651 julkaistun Almagestum Novum -teoksensa karttoihin kirjoitti. Hän nimesi meret lähinnä säähän tai osin mielentiloihin liittyvien käsitteiden mukaan. Riccioli antoi nimet myös vaaleille ylänköalueille, mutta näitä nimityksiä ei enää kuukartoissa näy. Tämä on sääli, sillä ainakin itseäni viehättävät esimerkiksi nimet Terra Mannae eli Mannan maa tai Terra Sterilitatis eli Steriiliyden maa.

Pari yötä sitten tartuin tosissani toimeen. Kansainvälisesti käytössä oleva Kuun nimistö virallistettiin lähes 85 vuotta sitten. Suomalaista Kuun nimistöä ei sen sijaan valvo kukaan. Niinpä etenkin merien, mutta osin myös Kuun järvien, lahtien ja soiden nimet ovat aikojen saatossa muuttuneet hurjasti.

Tutkimukseni perustui ainoastaan hyllystäni löytyviin vakavasti otettaviksi tarkoitettuihin tietokirjoihin vuodesta 1899 alkaen. Lisäksi vilkaisin suomenkielisen Wikipedian tarjoamat nimet. Henkisestä varautumisestani huolimatta nimien sekamelska pääsi yllättämään. Joukossa on hyvinkin vakiintuneita nimiä, silllä esimerkiksi Mare Imbriumille en löytänyt muita nimiä kuin Sateiden meri (ja Sateidenmeri), Sateen meri ja Sademeri. Kohtalaisen stabiilia siis. Itse en ole huonoa Asterix-latinaa enempää kieltä lukenut, mutta olen antanut itseni ymmärtää, että Sadekuurojen meri olisi suomennoksena tarkempi. Sateiden meri on kuitenkin niin vakiintunut nimi, että sitä on turha alkaa muuttelemaan. Sateiden meri, samoin kuin vielä pysyvämpi tapa kutsua Mare Fecunditatista Hedelmällisyyden mereksi löytyvät jo 120:n vuoden takaa Ernst Bonsdorffin kirjasta Tähtitiede.

Mutta pitäisikö Mare Vaporumia kutsua Höyryjen vai Sumujen mereksi? Kirjallisuuden pohjalta ei kumpaakaan voi väittää vakiintuneeksi nimeksi. Entäpä sitten Mare Humorum? Sitä on yleensä kutsuttu Kosteuden mereksi, vanhimmissa lähteissä Nesteiden mereksi. Kummassakaan ei hirveästi ole järkeä, sillä jos unohdetaan esimerkiksi maapallon Kuolleenmeren kuivuminen, tuppaa kaikissa merissä yleensä riittämään kosteutta ja nesteitä.

Riccioli kuitenkaan tuskin ajatteli sen paremmin kosteutta kuin tavallisia nesteitäkään nimeä antaessaan. Todennäköisempää on, että hän tarkoitti humöörejä. Nämä ovat antiikista periytyneen ja joitakin hörhöjä edelleen viehättävän humoraaliopin mukaiset neljä "perusnestettä" – veri, keltainen ja musta sappi, sekä flegma – joiden keskinäiset suhteet ihmisruumiissa määräsivät hänen terveytensä ja mielentilansa. Näin Mare Humorumin nimessä on tolkkua ja se sopii Ricciolin järjestelmän logiikkaan.

Mare Serenitatis suomeksi. Kuva: LRO WAC / QuickMap / ASU / T. Öhman.
Esimerkiksi brittiläinen kuuhavaitsemisen asiantuntija Peter Grego käytti kirjassaan The Moon and How to Observe It Mare Humorumista nimeä Sea of Humors eikä suinkaan ns. virallista englanninkielistä käännöstä Sea of Moisture. Olen Gregon kanssa samoilla linjoilla, joten minusta Mare Humorumin nimi pitäisi suomeksi olla esimerkiksi Humöörien meri. Ja olen ihan vakavissani...

Ylivoimaisesti sekavinta nimien käyttö on ollut Mare Serenitatiksen kohdalla. Sille löytyi peräti kymmenen erilaista nimeä. Näin ollen, jos haluaa välttämättä suosia suomalaista, on varminta kutsua Mare Serenitatista nimellä Tyyni ja selkeä levollisuuden, puhtauden, ylevyyden, kirkkauden, vakavuuden, seesteisyyden, tyyneyden ja hiljaisuuden meri.

Vakavasti puhuen: Tarttis tehrä jotain. Tietysti aina kannattaisi käyttää virallisia latinalaisia nimiä. Tosiasia kuitenkin on, että Mare Tranquillitatis kirjoitetaan hyvin usein väärin, koska eihän se niitä helpoimpia nimiä ole. Se nähdään varmasti taas parin kuukauden kuluttua Apollo 11-juttujen täyttäessä jos jonkinlaiset julkaisut. Epätoivoisten oikeinkirjoitusyritysten sijaan monet tiedotusvälineet varmasti enimmäkseen käyttävät nimeä Rauhallisuuden meri, mutta ihan yhtä "oikein" olisivat nimet Tyynimeri, Tyven meri ja Tyyneyden meri.

Palus Epidemiarum ei sekään ole niitä helpoimpia sanoja, joten olisiko sitä yleistajuisissa yhteyksissä kutsuttava nimellä Epidemiain suo, Kulkutautien suo, Kulkutautien räme vai pelkkä Tautien suo? Sinus Aestuumin kohdalla taas on valittava, haluaako välittää vilvoittavaa vai lämmittävää mielikuvaa. Tarjolla nimittäin ovat Tyrskyjen lahti ja Vuoksilahti, mutta myös Kuumuuden lahti ja Helteiden lahti.

Biologian puolella erilaisia nimistötoimikuntia on toiminut lukuisia. Suomen Stratigrafinen Komitea puolestaan ratkoo Suomen maankamaran kerrosjärjestyksen nimistöongelmat. Olisiko hiljalleen aika saada myös Kuun ja planeettojen suomenkieliseen nimistöön ja stratigrafiaan jonkinlaista järjestystä?