torstai 30. elokuuta 2018

Paul Spudis (1952-2018)

Yksi aikamme johtavista kuututkijoista ja Kuuhun palaamisen väsymätön puolestapuhuja Paul Spudis kuoli keuhkosyöpään 29.8.2018. Paitsi eturivin tutkija, hän oli myös selväsanainen kuututkimuksen popularisoija, joka kahdella blogillaan ja useilla kirjoillaan toi kuututkimuksen tulokset myös suuremman yleisön saataville. Paluu Kuuhun oli hänelle sydämen asia. Hänen ensimmäinen kirjansa The Geology of Multi-Ring Impact Basins  on edelleenkin yksi parhaista lukemistani planeettageologian kirjoista ja omalla kuuhulluuden sarallani erittäin merkittävä teos.

Paul Spudis (1952-2018). Kuva: LPI
Paul Spudis kantoi huolta myös seuraavasta tutkijasukupolvesta ja hän veti Lunar and Planetary Instituten (LPI) kesäharjoitteluohjelmaa vuosikaudet. LPI:ssä hänet oppi tuntemaan ystävällisenä, erittäin terävä-älyisenä, vanhat scifi-elokuvat hyvin tuntevana hauskana kollegana, jolla oli aina aikaa jutella ja jakaa neuvojaan.

Kiitos, ja kevyet mullat.



perjantai 24. elokuuta 2018

Kraatterijärven planeettakuva-arkisto 3: Messierejä vinosti

Kuuta jo yhdeksän vuotta monipuolisesti luodanneen Lunar Reconnaissance Orbiterin kuvista vaikuttavimpia ovat yleensä viistokuvat. Kukapa Kuusta vähänkään kiinnostunut ei muistaisi modernia klassikkoa Tychon keskuskohoumasta?

Osattiin sitä kuitenkin ennenkin. 1960-luvun Lunar Orbiter -ohjelmassa otettiin Apollo-lentojen laskeutumisaluekandidaateista huipputarkkoja kuvia parhaimmillaan muutaman metrin erotuskyvyllä, koko Kuun näkyvän osan kattavia globaaleja näkymiä, systemaattiseen geologiseen kartoitukseen soveltuvia keskiresoluution kuvia, sekä upeita viistokuvia. Lunar Orbiter II:n viistokuva Copernicuksesta ristittiin aikanaan peräti vuosisadan kuvaksi.

Käydessäni läpi Kraatterijärven planeettakuva-arkiston tuhansia valokuvia, ovat viistokuvat Kuusta itsellenikin niitä pysäyttävimpiä. Kraatteripari Messier ja Messier A on yksi tunnetuimmista Kuun kohteista, joten siitä on kautta vuosikymmenten otettu hyvin runsaasti kuvia niin maapallolta kuin Kuun kiertoradaltakin. Hieman harvemmin nähty on kuitenkin oheinen Lunar Orbiter V:n keskiresoluution viistokuva 41. Toimikoon se samalla myös muistutuksena siitä, että edelleen on käynnissä Ursan Kuu ja planeetat -ryhmän vinojen törmäysten havaintokampanja, jonka kohteina Messierien lisäksi ovat Proclus ja Petavius B. Kaikki ovat mukavasti kasvavan sirpin aikaan havaittavissa. Juttua vinoista törmäyksistä tulee jälleen Ursan Zeniitti-verkkolehteen tässä syksyn tahi talven aikana.

Ainutlaatuinen, hyvin loivalla kulmalla tapahtuneen törmäyksen synnyttämä kraatteripari Messier ja Messier A Mare Fecunditatiksessa. Kuva: NASA / LO-V-M-41 / Järviseutu-Seura / T. Öhman.

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Kuunnousu Lappajärvellä

Suurvaltojen avaruuskilpailulla 195070-luvuilla oli moninaisia seurauksia. Yksi niistä oli, että maapallon törmäyskraattereihin alettiin kiinnittää yhä enemmän huomiota. Jotta pystyttiin valmistautumaan miehitettyihin kuulentoihin, tuli ymmärtää mahdollisimman paljon niistä olosuhteista, jotka aurinkokuntamme merkittävin geologinen prosessi oli synnyttänyt. Tämän vuoksi modernin törmäyskraatteritutkimuksen katsotaan usein alkaneen 1960-luvulla.

Yksityiskohtaiset tutkimukset Maan kraattereista auttoivat ymmärtämään Kuun törmäyskiviä. Kuun hyvin säilyneiden kraattereiden muodot ja rakenteet puolestaan tarjosivat näkymän siihen, millaisia Maan kraatterit olivat ennen kuin eroosio pääsi niitä muokkaamaan. Monet 1960- ja 70-lukujen merkittävimmät kraatteritutkijat, Gene Shoemaker etunenässä, tutkivatkin niin Kuun kuin Maankin törmäyskraattereita. Tämä mahdollisti koko prosessin ymmärtämisen huomattavasti paremmin kuin perehtymällä vain jompaan kumpaan. Nykytutkijoiden parissa tuo on valitettavan harvinaista.

Kraatteritutkimuksen historian valossa onkin erittäin soveliasta, että 1960-luvun Lunar Orbiter -luotainten valokuvat Kuun kraattereista ovat arkistoituna Lappajärven kraatterin alueella. Vaikkeivat Nils-Bertil Svensson ja Martti Lehtinen ehkä kraatteri-innoitustaan suoraan Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton geo- ja astropoliittisesta valtataistelusta saaneetkaan, pohjautuivat heidän vuosina 1968 ja 1969 tekemänsä tulkinnat Lappajärven törmäyssynnystä kuitenkin perimmiltään avaruuskilpailun synnyttämään kraatterihuumaan.

Mitä tekemistä tällä kaikella on sitten kuunnousun kanssa? No ei oikeastaan mitään muuta, kuin että näitä asioita mietiskelin polkiessani Lunar Orbiter -kuvien parissa vietetyn antoisan päivän jälkeen kraatterin pohjalla kohti majapaikkaani ja ihastellessani Kuun nousua kraatterin reunan ylle.

Kuu nousemassa Lappajärven kraatterin itäreunan (Lakeaharjun) ylle Vimpelissä 21.8.2018 klo 20.54. Kuva: Teemu Öhman.

Laitetaan samaan syssyyn myös auringonlasku Lappajärven itäreunalta (Lakeaharjulta) nähtynä 20.8.2018 klo 22.30. Kuva: Teemu Öhman.

tiistai 21. elokuuta 2018

Kuolleet linkit ja The Moon Wiki

Aikansa kutakin. Yli puoli vuotta on kauhunsekaisin tuntein odoteltu Internetin ylivoimaisesti parhaan yksittäisen kuutiedon lähteen, Chuck Woodin perustaman The Moon Wikin katoamista Wikispacesin sulkemisen myötä. Nyt elokuussa se sitten lopulta tapahtui.

Olen tässä vuosien varrella linkittänyt Moon Wikiin varsin ahkerasti. Niinpä nyt näillä sivuillani on vähintäänkin monia kymmeniä, hyvin mahdollisesti satoja kuolleita linkkejä. Kurt Vonnegutia siteeraten: Niin se käy.

Vaan ei hätää, sillä Moon Wiki pelastettiin aktiivisten kuuhullujen ansiosta! Uusi osoite, joka on jo jonkin aikaa ollut myös alati päivittyvällä linkkisivullani, on: https://the-moon.us/wiki/Main_Page. En ole testannut, toimivatko uudet sivut vielä täysin, mutta ainakin pääpiirteissään siirto näyttää onnistuneen.

Linkkisivullani on vielä jonkin verran jäljellä linkkejä alkuperäiseen The Moon Wikiin. Päivitän niitä viimeistään siinä vaiheessa, kun tarkistan systemaattisesti kaikkien linkkien toimivuuden, minkä olen tehnyt yleensä vähintään muutaman kerran vuodessa. Blogitekstieni linkkejä en ala käymään läpi, pahoittelen. Pääasia kuitenkin on, että pääsy Moon Wikin pariin on ainakin toistaiseksi turvattu.
Erittäin monia blogitekstieni linkkejä klikkaamalla saa tästä lähtien nähtäväkseen tällaisen viestin.

Vaan eipä hätää, sillä The Moon Wikin uusi koti on täällä!

P.S. 21.10.2018: Alla olevan kommentin innoittamana linkkisivun Moon Wiki -linkit on nyt päivitetty, samoin kuin muut kuolleet tai muuttuneet linkit. Vanhojen blogitekstieni linkkejä ei siis edelleenkään ole tarkoitus koskaan korjata.

maanantai 20. elokuuta 2018

Kraatterijärven planeettakuva-arkisto 2: Mount Marilyn

Kuu on lukemattomien romanttisten tarinoiden aihe. Mikään ei kuitenkaan päihitä romanttisuudessa tositarinaa. Jim Lovell nimittäin nimesi Apollo 8 -lennolla Kuun vuoren vaimonsa mukaan. Tällä 30 km:n läpimittaisella vuorella oli tosin jo ennestään nimi, Secchi theta, mutta se ei Lovellia haitannut.

Kuun vuorten virallisesta nimeämisestä kreikkalaisin aakkosin luovuttiin vuonna 1973, joten Marilyn Lovellin vuori oli vailla virallista nimeä yli 40 vuotta. Vuosi sitten tilanne kuitenkin muuttui, ja IAU myöntyi virallistamaan Mount Marilynin nimen. Tämä oli siinäkin mielessä kiitettävää toimintaa, että niin Jim kuin Marilyn Lovellkin ovat yhä elossa. Ja mikä vielä ihmeellisempääetenkin astronauttien parissahe ovat edelleen toistensa kanssa naimisissa. IAU:n omien sääntöjen mukaanhan tapauksessa ei toki toimittu, mutta se ei ole nimistökomiteaa ennenkään haitannut. Tällä kertaa hyvä niin.

Mount Marilynistä kirjoittelin enemmän vuosi sitten. Tällä erää tarjoilen vain valokuvan Kraatterijärven planeettakuva-arkistosta löytämästäni Lunar Orbiter IV:n kuvasta 66-H-1. Samasta kuvasta on myös laadukkaan sähköisen version osasuurennos viimevuotisessa tekstissäni.
Mount Marilyn Mare Tranquillitatiksen kaakkoisrannan tuntumassa.
Lähikuvia on nähtävissä viimevuotisessa kirjoituksessani.
Kuva: NASA / LO-IV-66-H1 / Järviseutu-Seura / T. Öhman. 

lauantai 11. elokuuta 2018

Osittainen auringonpimennys 11.8.2018

Pimennykset ovat mukavia tapahtumia. Ne ovat sen verran harvinaisia, ettei koskaan pääse tulemaan kyllästymistä, ja kaikki ovat myös aina toisistaan poikkeavia tapahtumia. Pimennysten aikana pääsee myös aina konkreettisesti näkemään, että kepleriläis-newtonilainen kosminen kellokoneisto raksuttaa edelleen ihan ajassaan. Jostain syystä olen aina tykännyt siitä.

Likimain pimennyksen maksimi noin klo 12.18. Kaikki
pimennyskuvat legendaarisen maineen saavuttaneen
RET-45 -kaukoputken (D=114 mm, f=900 mm) ja H20 mm
okulaarin läpi käsivaralta Canon Ixus 70 -digipokkarilla.
Tässä kuvassa aukko oli pienennetty 50 mm:iin,
muissa täysi aukko. Aurinkosuodatinkin on retrohenkisesti
Mylaria eikä AstroSolaria. Kuvat ovat vain suunnilleen
"oikein päin", ja kaikki roskilta näyttävät töhryt ovat roskia.
Kuva: Teemu Öhman.
Tämänkertainen, keskipäivällä 11.8.2018 tapahtunut osittainen auringonpimennys oli Äänekosken horisontista katsottuna melko vähäinen pimennys. Auringon kiekosta jäi Kuun taakse piiloon vain reilut 13 %. Utsjoellakaan pimennys ei ollut kuin 31-prosenttinen.

Kuten kahden viikon takaista kuunpimennystä, myös tätä pimennystä suosi sää. Kova tuuli tosin tärisytti putkia ja heitteli pölysuojia, käyttämättömiä aurinkosuodattamia ja muistikirjoja pitkin pihaa, mutta pilvistä ei haittaa ollut. Ensimmäisen kontaktin näin Vixen 10x25 -kiikarin läpi noin klo 11.44.50 ja viimeisen puolestaan RET-45:n ja H20-millisen okulaarin läpi noin klo 12.53.13. Paljain silmin havaiten viimeinen kontakti oli puolestaan jo noin 12.51.02. Jyväskylälle vastaavat ajat ovat Ursan mukaan 11.45.10 ja 12.52.39, joten tuskinpa tuossa kovin pitkää pätkää jäi näkemättä.

Kuvia räpsin pimennyksestä jonkun verran, jotta jää edes jonkinlainen kuvallinenkin todiste tapahtumasta. Tässä olevat suttuiset ja roskaiset kuvat on napsittu käsivaralta kollimointia odottelevan RET-45:n läpi. Mutta onpahan ikuistettu.

Seuraava auringonpimennys näkyy Suomessa vasta kolmen vuoden kuluttua, eli 10.6.2021. Se on rengasmainen pimennys, mutta Suomessa sekin näkyy osittaisena. Toivottavasti sitäkin pääsee havaitsemaan yhtä hyvässä ja leppeässä kelissä kuin tämänpäiväistä.  


Noin klo 12.37. Kuva: T. Öhman.

Noin klo 12.52, eli noin minuutti ennen pimennyksen
päättymistä. Kuva: T. Öhman.


Retrohavaitsijan pimennysvälineistöä. 80-luvun kaukoputkien mukana tulleet okulaariin kiinnitettävät ns. aurinkosuotimet ovat alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan vaarallisia vehkeitä, mutta niistä voi askarrella täysin turvallisen maskin paljain silmin havaitsemista varten. Vixen 10x25 -kiikarissa on AstroSolarista tehty aurinkosuodatin, mutta RET-45:n ja Kowa TSN-821:n suotimet ovat perinteikkäämpää Mylaria. Kuva: T. Öhman.

perjantai 10. elokuuta 2018

Lappajärven synnystä Kivipäivässä 18.8.2018

Lauantaina 18.8.2018 klo 09.30–19.00 vietetään Lappajärvelle hotelli Kivitipussa Lappajärvi-päivää. Osana sitä on Kivipäivä, jonka aktiviteetit rajoittuvat ajalle 11–17. Kivipäivän loppupuolella klo 14.30–16.00 pidän esitelmän Lappajärven synnystä. Tarkoituksenani olisi siis puhua siitä, kuinka Lappajärvi syntyi 78 miljoonaa vuotta sitten. Samalla käyn läpi Lappajärven 160-vuotista tutkimushistoriaa ja puhun törmäyksistä hieman yleisemminkin. Aikomuksenani olisi myös yrittää parhaani mukaan oikoa eräitä yleisimmiksi havaitsemiani väärinkäsityksiä Lappajärven kraatteria ja sen syntyä koskien. Samoja teemoja olen esitellyt Lappajärvellä parin viime vuoden aikana aiemminkin, mutta suurimmalta osin tarjolla on nyt ihan uutta asiaa.

Omaa esitystäni edeltää klo 14.0014.30 Lappajärven geologiasta Helsingin yliopistoon graduaan tekevän Sanni Tiilikaisen luento "Lappajärven tutkimukset kesällä 2018". Luvassa on siis yhteensä pari tuntia kraatteriasiaa. Kivipäivän anti on muutenkin kiintoisa. Kivitipun mukaan ohjelma, josta tiettävästi pääosin vastaa FM, diplomigemmologi Satu Hietala Geologian tutkimuskeskuksesta (GTK), on tällainen:

- Kivinäytteiden vastaanotto Kivitipun aulassa klo 11 alkaen
- Yleisökilpailu: Arvaa meteoriitin paino. Voittaja ilmoitetaan Kivitipun FB-sivuilla.
- GTK:n osastolla pääset tutustumaan erilaisiin asteroidien törmayksissä syntyneisiin kivilajeihin, Suomen yleisimpiin kivilajeihin ja mineraaleihin sekä korukiviin. Lisäksi mahdollisuus oppia tunnistamaan kiviä ja mineraaleja sekä tutkia mikroskoopilla mm. meteoriittia ja dinosauruksen luuta.
- Voit myös tuoda omia kivinäytteitä tunnistettavaksi
- Georeitin esittelyä
- Metso Oy:n kivikone yleisön käytettävissä näytteiden tunnistamista varten
- Päivän aikana mahdollista tutustua meteoriittikeskukseen sekä meripihkanäyttelyyn


Voin tosin omasta puolestani todeta, että ohjelmassa mainittua Kraatterijärven Georeittiä ei varmastikaan esitellä, sillä reittiä ei maastoon ole merkitty, eikä siitä ole myöskään mitään esittelymateriaalia. Näin ollen ainakaan georeittihankkeen entiset työntekijät eivät ole reittiä esittelemässä.

Kivipäivän, samoin kuin Lappajärvi-päivän tapahtumat ovat ilmaisia ja kaikille avoimia. Lappajärvi-päivän järjestäjinä toimivat Kivitippu, Lappajärven kunta ja Lappajärven MLL. Kivipäivän osalta mukana lienee myös GTK. Kivitippu sijaitsee kauniilla Nykälänniemellä muutaman kilometrin päässä Lappajärven keskustasta Evijärven suuntaan osoitteessa Nykäläntie 137. 



P.S. 22.8.2018: Reilu puolitoista tuntia meni lauantaina rattoisasti jutellen Lappajärvestä. Kiitokset tilaisuuden järjestäjille ja kuulijoille! Järviseudun Sanomissa ilmestyi tänään haastattelu koskien Lappajärven uutta 78 miljoonan vuoden ikämääritystä. Se löytyy haastattattelusivulta.

P.P.S. 15.1.2019: Lappajärven tutkimushistoriasta kiinnostuneiden kannattaa lukaista alla olevat kommentit.

tiistai 7. elokuuta 2018

Älä usko Paikkatietoikkunaa (mutta huomaa päivitykset, eli homma toimii taas!)

"Yli 200-vuotias Maanmittauslaitos tekee erilaisia maanmittaustoimituksia, esimerkiksi lohkomisia ja tilusjärjestelyjä sekä tuottaa kartta-aineistoja ja edistää niiden yhteiskäyttöä." Näin kuvaa Maa- ja metsätalousministeriön alainen Maanmittauslaitos (MML) toimintaansa sivustollaan. Tuota viimeisenä mainittua kohtaa, eli kartta-aineistojen yhteiskäyttöä varten MML tarjoaa mm. Paikkatietoikkuna-palvelun. Sitä olen itse käyttänyt hyvinkin runsaasti niin töissä kuin harrastuksissanikin, esimerkiksi törmäyskraatteritutkimuksissa.

Paikkatietoikkunan ylivertaisuus moniin muihin tutkimuslaitosten ja museoiden paikkatietosovelluksiin piilee juuri siinä, että palvelu sisältää monien eri tahojen tuottamaa aineistoa. Paikkatietoikkunan avulla pääsee esimerkiksi vaivattomasti tutkailemaan, kuinka maaperägeologia on vaikuttanut kivikautisten asuinpaikkojen sijoittumiseen. Eri aineistojen sovellusmahdollisuuksia on lähes loputtomasti.

Olen vuosikymmenten varrella kironnut MML:ta lukemattomia kertoja lähinnä siksi, että peruskarttojen laatua heikennetään jatkuvasti. Tämä on tietenkin vain resurssikymysys, joten tässäkin tapauksessa oikeampi haukkujen kohde olisi tietenkin joukko Suomen hallituksia. Paikkatietoikkunaa olen kuitenkin viimeisen muutaman vuoden ajan kehunut estoitta aina kun siihen on ollut mahdollisuus. En kehu enää, tai ainakin kehuni tulevat melko suurella varauksella.

Paikkatietoikkuna tarjoaa mahdollisuuden karttojen tulostamiseen PNG-kuvana tai PDF-dokumenttina. Jälkimmäinen on lähtökohtaisesti parempi vaihtoehto, koska silloin mukaan saa mittakaavajanan. Ja mittakaavahan pitää kartassa olla aina, muutoin kyseessä on vain melko hyödytön kuva. Näin ollen onkin täysin käsittämätöntä, että Paikkatietoikkunan PDF-tulosteen mittakaavajana on täysin pielessä!

Alla oleva esimerkkikuvapari kuvaa tilannetta parhaiten. Tässä tapauksessa mittauksen kohteena on Summasen törmäyskraatteria peittävän Summasjärven länsirannan ja Summassaaren itäisen niemen välinen etäisyys. Tämä vain siksi, että siihen väliin sattui PDF-tulosteen 1000 metrin mittakaavajana mahtumaan sopivasti. PDF-tulosteen mukaan niiden välinen etäisyys on siis kilometri.

Paikkatietoikkuna tarjoaa myös oivallisen mittaustyökalun. Tällä työkalulla mitaten länsirannan ja niemen välinen etäisyys onkin noin 1,6 km, kuten kuvaparissa alempana oleva kuvakaappaus osoittaa. Saman tuloksen tarjoaa myös MML:n Karttapaikka-palvelu, kuten paperiselta peruskartalta mittaaminenkin. MML:stä riippumaton Google Maps kertoo myös etäisyyden olevan noin 1,6 km. Paikkatietoikkunasta tulostetun PDF-kartan mittakaavajana on siis väärässä, mutta saman palvelun mittaustyökalu oikeassa.

MML:lla on omien sanojensa mukaan noin 1760 työntekijää. Niiden joukossa pitää olla melkoinen joukko myös paikkatiedon ammattilaisia. Tuntuu jotenkin vaikealta hyväksyä, ettei kukaan heistä ole sattunut huomaamaan, että heidän palvelunsa ilmoittamat mittakaavajanojen pituudet ovat 60 % liian lyhyitä. Uskomatonta touhua. 

Päivitys 8.8.2018: Kehutaan kun kehuihin on aihetta: Parissa päivässä MML vastasi lähettämääni palautteeseen tähän malliin: "Testattiin ja todettiin virhe, joka on nyt korjattu. Korjaus pystytään viemään tuotantoversioon arviolta kahden viikon päästä." Se on aina positiivista, että käyttäjäpalautteeseen vastataan ja virheet korjataan.

Päivitys 13.9.2018: Ei tämä MML:n touhu taaskaan oikein vakuuta. Tuosta edellisestä on nyt kulunut viisi viikkoa, eikä Paikkatietoikkunan virhettä ole edelleenkään korjattu. Palvelussa ei myöskään mainita, että mittakaavat ovat pahasti pielessä. Onhan se tietenkin noloa, että kilometrit ja mailit ovat systeemissä sekaisin (tai mikä ikinä tämän takana sitten onkaan, mutta numeroiden osalta tuo ainakin pätisi), mutta saisi MML:sta sen verran nöyryyttä löytyä, että jos munausta ei saada järkevässä ajassa korjattua, se edes tunnustettaisiin. MML on kuitenkin viranomainen, joten täydellisessä maailmassa heidän pitäisi olla edes jollain tasolla myöskin vastuussa toiminnastaan. Emme kuitenkaan elä täydellisessä maailmassa.

Päivitys 7.10.2018: Kuten alla olevasta MML:n kommentistakin näkyy, Paikkatietoikkunan mittakaavavirhe saatiin vihdoin korjattua 25.9. Uusia ominaisuuksiakin Paikkatietoikkunaan ilmestyi, mikä ainakin itseäni kovasti viehättää.

Tapaus toimi ainakin itselleni jälleen kerran hyvänä muistutuksena siitä, että vaikka tiedon lähde olisi kuinka luotettavana pidettävä asiantuntijaorganisaatio tahansa, olisi perusasiatkin aina jaksettava tarkistaa vähintään kahdesta lähteestä.

 

Maanmittauslaitoksen Paikkatietoikkuna-palvelun näkymiä Saarijärven Summasen törmäyskraatterin alueelta. Ylempi kuva on palvelusta PDF-muodossa tulostettu kartta. Kartan alareunassa olevan 1000 m:n mittakaavajana on kopioitu Summassaaren alapuolelle. Alempi kuva puolestaan on ruutukaappaus Paikkatietoikkunasta. Palvelun mittaustyökalulla on mitattuna ylemmässä kuvassa 1000 m:n mittakaavajanan kattama alue. Mittaustulos on 1,6 km. Osasuurennokset mittakaavojen eroista alhaalla oikealla. 1,6 km on oikea mittaustulos, joten PDF-tulosteiden mittakaavajanat ovat täysin pielessä. Kuva: MML Paikkatietoikkuna / T. Öhman.