sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Pyhä Hildegard hämmentää syvässä etelässä

Kuun nimistössä tapahtui karkauspäivänä nykytahdin huomioiden varsin suuria muutoksia. Kuun etäpuolelle, lähelle eteläistä napaseutua, tuli nimittäin neljä uutta nimeä. Samassa hötäkässä yksi nimi poistui käytöstä, ja kansainvälisen tähtitieteellisen unionin (IAU) nimistökomitea näytti rikkoneen omia sääntöjään. Toivottavasti tällaista ei edes jokaisena karkauspäivänä tapahdu. Sinänsä tämä ei ole suurikaan ihme, sillä jo Chang'e 3:n laskeutumisalueen nimeämisessä liikuttiin vähintään vaaleanharmaalla alueella.

Kuusta löytyvät nyt nimet Hildegard, Hildegard K, Poincaré E ja Poincaré F. Samalla näyttämöltä poistui vuosikymmenten ajan hyvin palvellut Pikel'ner K. Monessa mielessä merkittävin uusista nimistä on ilman muuta Hildegard. Hildegard on suuri, 122-kilometrinen kraatteri, joka sijaitsee jättimäisen Planckin ja keskikokoisen Pikel'nerin välissä. Kuten alla olevasta kuvastakin näkee, Hildegard on jo nähnyt parhaat päivänsä. Se syntyi Kuun geologisista kausista varhaisimmalla, eli esinektariaanisella kaudella joskus yli neljä miljardia vuotta sitten. Korkeuskartasta näkee hyvin Hildegardin epäsymmetrisyyden: Pohjoisreunalta katsellen kraatterin pohjalle on pudotusta yli viisi kilometriä, kun eteläreuna kohoaa vajaat kaksi kilometriä pohjan yläpuolelle. Idästä reuna on lähestulkoon kadonnut kokonaan, ja läntistä reunaa on Schrödingerin heittele (Vallis Planck) runnellut pahoin.

Hildegardin luoteista reunaa on murjonut myös nektariaanisella kaudella syntynyt Hildegard K, joka aiemmin tunnettiin nimellä Pikel'ner K. Hildegard K on läpimitaltaan 33 km, ja vähän joka suuntaan vino, kuten Hildegardin reunalle syntyneeltä kraatterilta sopii odottaakin.

Hildegard ja Hildegard K. En jaksanut tällä kertaa tehdä kuvaa raakadatasta lähtien, joten vaihtelun vuoksi tarjolla on LOLAn korkeusmittauksiin perustuva kuva. Punaiset sävyt ovat korkeimpia, tummansiniset matalampia, mutta absoluuttisia korkeusarvoja ei tähän hätään ole tarjolla. Kuva: ASU / NASA / USGS / T. Öhman.
Nimien taustalla on keskiajan merkittävin oppinut nainen Euroopasssa, Hildegard Bingeniläinen (1098–1179), joka takavuosina koki Suomessakin jonkinlainen renessanssin keskiaikaisen kirkkomusiikin ollessa vähän aikaa melkein muodikasta. Sävellystyönsä ohella hän oli muun muassa benediktiiniläisluostarin abbedissa, joka yritti käyttää vaikutusvaltaansa toisen ristiretken käynnistämiseksi, kristitty mystikko ja näkijä (eli luultavasti kärsi pahoista migreenikohtauksista), filosofi, astrologi (vaikka Hildegard astrologiaa parjasikin, se ei estänyt häntä itseään siihen uskomasta), parantaja, ja myös luonnontieteilijä. Keskiaikaisesta luonnontieteestä hän kirjoitti teoksen Physica, ja lisäksi hänet tunnetaan munanmuotoisesta kosmoksestaan.
    

Hildegard Bingeniläinen ja kirjurinsa munkki Volmar
kuvattuna Hildegardin teoksessa Scivias – Tunne tiet 
noin vuodelta 1151. Kuva: Wikipedia.

Silläkin uhalla, että saan telaketjufeministien vihat päälleni (tosin luulen, että heillä on muutakin tekemistä kuin tämän blogin lukeminen): Minusta Hildegardilla ei pitäisi olla mitään tekemistä Kuussa. IAU:n nimistösäännöt (pykälä 8) hyvin selkeästi kieltävät nimet, joilla on poliittista, sotilaallista tai uskonnollista merkitystä. Paavi Benedictus XVI kuitenkin julisti Hildegardin pyhimykseksi vuonna 2012. Ovatko katolisen kirkon pyhimykset siis IAU:n mielestä uskonnollisesti merkityksettömiä? Voisin kuvitella, että ulkoministeri Timo Soini ja muut 1,25 miljardia katolilaista ovat asiasta eri mieltä, ja ainakin bisneksen kannalta pyhimykset ovat edelleen kova juttu. Esimerkiksi päivän pyhimyksen voi ladata älypuhelimelleen iTunesista vain hintaan kaks ysi ysi!

Myöhempien sukupolvien teot – kuten pyhimykseksi julistaminen ja new age -hörhöjen suosikiksi kohoaminen – eivät tietenkään ole Hildegardin itsensä vika, eivätkä millään tavoin vähennä hänen tieteellisiä ansioitaan, joita etenkin Saksassa kai nykyisin arvostetaan kovastikin. Kuun pinnanmuotojen nimiä voisi kuitenkin valita myös sellaisten luonnontieteilijöiden joukosta, jotka eivät satu samalla olemaan minkään uskontokunnan merkittäviä edustajia tai jotka eivät ole näkyvästi taistelleet vääräuskoisten tappamisen puolesta. Olivatpa he sitten sukupuoleltaan ihan mitä vain.

Myös Hildegard K on nimenä hieman ongelmallinen. Etäpuolen satelliittikraatterit pitäisi nimittäin pääsääntöisesti nimetä kellotaulusysteemin mukaan. Tällöin K-kraatteri olisi pääkraatterista katsottuna noin kello viiden suunnassa. Näin olikin aiemmin kun Hildegard K oli vielä nimeltään Pikel'ner K. Tuntuu vähintäänkin omituiselta, että nimistökomitean mielestä oli tärkeintä säilyttää kraatterin satelliittistatusta osoittava kirjain entisellään, vaikka varsinainen nimi muuttuikin, ja samalla sotkea erittäin toimiva kellotaulusysteemi. Sen perusteella Hildegard K:sta olisi pitänyt tehdä lähinnä Hildegard V. Itse en olisi nähnyt tuossa nimessä mitään ongelmaa.

Hildegard Bingeniläisen ohella myös ranskalainen matemaatikko ja fyysikko Henri Poincaré (18541912) sai karkauspäivänä lisää kosmista näkyvyyttä. Poincarén kohdalla tosin lisäystä tuli vain kahden satelliittikraatterin verran, sillä valtaisa (D=346 km) esinektariaaninen Poincaré Kuusta jo löytyi. Ihan vähäpätöisistä kraattereista ei tosin ole kyse, sillä Poincaré E:n läpimitta on 60 km ja Poincaré F:n peräti 95 km. Molemmat ovat esinektariaanisia, mutta E on nuorempi, sillä se on muodostunut osittain F:n päälle. Kumpikin on myös etäpuolella harvinaisten mare-basalttien täyttämä, aivan kuten Poincarén keskusrenkaan sisäpuolella oleva aluekin. Molemmat mahtuvat Poincarén itäosaan (eli kellotaulusysteemiä käytettiin ihan kuten sitä pitääkin), sen reunan sisäpuolelle.

Poincarén uusien satelliittikraattereiden nimissä ei siis sinänsä ole mitään moitittavaa. Hieman erikoisia ne kuitenkin ovat. Viime aikoina Kuun uudet nimet ovat nimittäin olleet ihan "oikeita" nimiä, eivätkä kirjaimin varustettuja satelliittikraattereiden nimiä. Puhdas arvaukseni on, että joku on ottanut nimistökomiteaan yhteyttä, koska on tehnyt tutkimusta tuolta alueelta, ja kyllästynyt kutsumaan suuria kraattereita nimillä Nimetön 1 ja Nimetön 2. Hiukan kuitenkin ihmettelen, miksi noille ei annettu tuon parempia nimiä. Ehkä syynä oli, että E ja F ovat selvästi Poincarén sisällä, vaikka toisaalta se ei ole estänyt nimeämästä vastaavia kraattereita kunnolla aiemminkaan (lähipuolelta esimerkiksi Fabricius Janssenin sisällä ja Hell Deslandresin sisällä, ja etäpuolelta vaikkapa lukuisat Apollon sisällä sijaitsevat kraatterit ja Planckin sisällä oleva Prandtl). Vaan tiedäpä näistä. Nämä pari viimeisintä nimirypästä ovat kuitenkin herättäneet minussa paitsi innostusta, myös melkoisesti hämmennystä.